21. Elämän Nälkä

Elämän nälkä.

Kyltymätön.

Sille ei porkkanat tai kermat kelpaa,

se vähät välittää laihdutuskuureista,

lääkärien määrämistä dieettiohjeista.

Se pienikin voi olla,

mutta moninkertaistaa voimansa

saadessaan vastakaikua.

Se eteenpäin kiskoo ja vie.

Jos sen itse unohtaa,

on onneksi olemassa sisko joka

lähettää linkin Pave Maijasen siitä

tekemään lauluun – miten joskus sanat

kolahtaa oikeaan paikkaan?

Ihan jokainen?

 ”tää niitä aamuja on kun en tiedä
kannattaako nousta vai jäädä
vetää peitto yli pään
ja hautautua alle kivisen kuoren
aamuyössä sydän yksin lyö
eikä pääse läpi surujen vuoren
pelko pimeyttä pitkin liikkuu
tuntuu niinkuin päivää ei tulisikaan

ja silloin kuin henkäys aamutuulen
jokin täyttää tämän pienen huoneen
se mut viimeinkin herättää

elämän nälkä hyökkää jalkopäästä ei voimiaan säästä
minut pystyyn kiskaisee
elämän nälkä istuu olkapäällä käskee lähde jo täältä
mua eteenpäin rohkaisee
 

verhot sivuun liukuu ja katson
kuinka valo pois työntää varjon
joka sieluni yöhön kietoi
vaikka irti siitä päästä tahdoin
kun olin maahan lyöty eikä kukaan
voinut yli syvän virran mua kantaa
elämä välissä taivaan ja maan
elämä syksyyni valonsa tuo

ja silloin kuin henkäys aamutuulen
jokin täyttää tämän pienen huoneen
se mut viimein herättää

elämän nälkä hyökkää jalkopäästä ei voimiaan säästä
minut pystyyn kiskaisee
elämän nälkä istuu olkapäällä käskee lähde jo täältä
mua eteenpäin rohkaisee

elämän nälkä

eteenpäin rohkaisee”

En voi muuta kuin nöyränä todeta, että yksi suurimmista

syistä, että olen selviytynyt elossa liittyy juuri tähän

nälkään. Siitä on yhdessä isona perheyhteisönä, ystävien

ja kaikkien osallisten tuella pidetty hyvää huolta.

 

Nähdään taas, vatsassa kurisee!

 

-Smoothielli-