Olen käynyt
blogin hallintapaneelissa välillä ja näen,
että sivujani
avataan noin sata kertaa joka päivä.
Monet lukijoistani varmasti mielessään miettineet,
miksi uusia
tekstejä ei tule,
onko kirjoittaja
vain väliaikaisesti väsähtänyt, onko
jotain
tapahtunut, mitä jos tänne ei tulisikaan enää
uutta tekstiä –
mistä tietäisin, keneltä kysyisin?
Yksi sosiaalisen
median ongelmista.
Ei hätää, minulla
on varasuunnitelma, joten jos
jotain peruuttamatonta
joskus tapahtuisi, tulisi siitä
tänne ilmoitus. Olen järjestänyt asiat niin.
Tunnen siis teistä
vastuuta ja olette arvokkaita -
minulle olette
muutakin kuin vain klikkauksia.
Avaatte sivuni,
koska haluatte olla mukana ja
välitätte. Ja
siksi minulla on ollut välillä jopa
surua sydämessä,
että en ole pystynyt mitään
kirjoittamaan.
Kaikki on mennyt
hyvin.
Olin
eristyksissä, sain uudet solut ja prosessi uuden
immuunisuojan kasvattelemiseen on alkanut.
Ihmeellistä lääkettä löytyy jokaiseen vaivaan,
ja lääkkeestä
johtuvaan sivuvaikutukseen,
joten keho ja mieli ovat olleet
koetuksella.
Kaiken kruunasi
kuitenkin ensimmäinen sairaalassakäynti
poliklinikalla
viime perjantaina, jossa tapaamani lääkäri
aloittaa
tapaamisen sanomalla:
”Et ole koskaan
tavannut minua,
mutta minä tiedän sinusta kaiken.”
Alkoipa hyvin, ajattelen mielessäni, ja en jaksa edes pöyristyä
moisesta sosiaalisesta kyvyttömyydestä. Olen hänelle vain
verikokeiden tuloksia ja tunnen intuitiivisesti,
että niinä tulen hänelle pysymään.
Ruutuaan
tuijottaen lääkäri alkaa kertomaan
vaaroista ja uhkakuvista, joita nyt on edessä
ja tunnen loppujenkin ilmanripposten
pihisevän pallostani ulos.
Riski saada
akuutti leukemia takaisin luuydinsiirrosta huolimatta
on suurin pelko
ja jos se tulisi ensimmäisen 6 kk aikana,
ei mikään lääke
auta.
Ollaan siis
ruudussa nolla, taas kerran.
Onko koko kesän taistelu taisteltu turhaan?
Ensimmäistä
kertaa elämässäni tunsin, miten sanat
läimäistiin
kasvoilleni sellaisella vauhdilla että lensin
kanveesiin ja
sinne jäin.
Lähetin sisarelleni
viestin.
Sieltä tuli saman
tien:
”Älä anna
lääkäreiden pelon tarttua sinuun,
pelkäämällä tässä
touhussa ei olisi tullut
kuin sokeita
kissanpoikia.”
Se helpotti.
Mietin asioita
pari päivää.
Eivät muuttuneet
paremmaksi.
Soitin äidilleni.
Jopas muuttuivat
paremmaksi.
Taisivat kaikki rakkaassa äidissäni olevat energiat
siirtyä minuun, niin
paljon sain siitä puhelusta taas
voimaa ja
rohkeutta jaksaa elää eteenpäin.
Tänään sain
tavata eri lääkärin ja hänen maailmassaan
sairauden
takaisinsaaminen kuuluu potilaalle
informoitaviin
asioihin, mutta ei mitään mitä kannattaa
jäädä sen enempää
miettimään.
Hän oli niin
toiverikas ja valoi uskoa elämään ja
kutkutteli taas
esille sitä toivoa ja iloa ja elämää,
joka sisälläni
oikeasti on.
”Älä mieti liikaa
tulevaa, vaan katso taaksepäin ja näe
se, miten hyvin
kaikki on mennyt tähän saakka.”
Sen aion tehdä –
myös teidän kanssanne nyt!
Kaunista
syksyistä päivää teille kaikille täältä toivottelee
nainen, jota on
pyöritelty 95 asteen valkopyykissä
rummutettu rutikuivana vielä kuivausrummussa,
mutta joka taas
kerää rohkeuden rippeensä
ja jatkaa
matkaansa eteenpäin - elävänä!
Nähdään taas!
-Smoothielli-
Olet sen sortin Asenne Nainen että pyykit koneesta ulos ja kohti uusia tuulia ♥ Olen varma että sinun käy hyvin rakas ystäväni ♥
VastaaPoistaKiitos!!!!! <3
PoistaHeippis huikea Elli! Oikeassa olet, joka päivä olen minäkin käynyt katsomassa josko jotakin uutta olisi tullut iloksemme! Mutta sen sijaan että olisin miettinyt että sinulle olisi sattunut jotakin peruuttamatonta, niin pohdin että keräät voimia uusien solujen kanssa uuteen päivään! Yksi kerrallaan. Kiitos kun jaksoit kirjoitella nyt --ja kiitos tähän astisista kirjoituksista-- niistä on todella ollut iloa ainakin minun päiviini! Voimarutistus ja aurinkoisia ajatuksia päiviisi! <3 -sanna-
VastaaPoistaKivaa kuulla Sanna! Samoin kaikkea ihanaa ja valoista syksyn pimeydestä huolimatta! Tuikut päälle, ne jopa vähän lämmittävätkin. :)
PoistaOn vaikea löytää sanoja valkopyykätylle.. Iloitsen kanssasi pienistä ja isommista edistysaskelista, ja kannan sua ja perhettäsi Suurempiin Käsiin. Kovasen Johanna kooteeseiskaaalta <3
VastaaPoistaKiitos sanoistasi ja siitä että iloitset mukanamme!!!
PoistaGo girl! Upeeta tommonenkin että ymmärtää vaihtaa lääkäriä positiivisemman toivossa. Jos on tarpeeksi maassa ite niin ei tulis varmaan mieleenkään. Jatka taas samaan malliin!:)
VastaaPoistaKiitos Taina!
PoistaNo, siis se oli säkä. En mä paljoa tehnyt.
Mun tätä tavanomaista tuuria. ;)
Olemme tosiaan ajatelleet sinua : ) Pahin rääkki on jo takana ja toipuminen käynnissä. Lämpimin ajatuksin täältä terveiset! LH
VastaaPoistaKiitos!!!
PoistaToivon siitä lyhyttä ja nopeata ja mieluiten kivutonta,
aika näyttää minkälaiseksi se muodostuu.
Halauksia ja kiitos lämpimistä ajatuksista ja terveisistä!
Tsemppiä sinulle! Kyllä kaikki vielä muuttuu hyväksi. Ja kiitos ihanista kirjoituksistasi! Voimia sinulle matkalle kohti parantumista. T. AL
VastaaPoistaKiitos paljon onnentoivotuksista! Niitä jokaista tarvitaan. Halaus!
Poista