30. Nauti hetkistä

Tommy Tabermannia lainaten:

"Lennä, lennä
hetken tulinen lintu
Tee pesä pilvien väliin
Sitä se onni on,
ettei hetkeen katso taakseen
eikä eteen."

Tommy Tabermann


Yksi suurimmista taidoista, joita pieni ihminen
voi harjoittaa, on hetkessä eläminen.
Välillä aivan valtavan haasteellista, mutta olen
jotenkin tajunnut, että se on ainoa tapa selvitä
tästä touhusta. Aika menee eteenpäin, se ei pysähdy,
vaikka se siltä välillä tuntuukin - ja ainoa tapa
hengailla elämässään mukana on uskaltaa elää sitä.

Juuri nyt.

Kaikki hetket, päivät ja kaudet, eivät ole nautittavia.
Mutta Hetki voi olla hyvinkin lyhyt ja ohimenevä,
kun siitä on nauttinut ja voimat ovat kasvaneet.

Itse olen nauttinut 3 kk luuydinsirron jälkeisestä
elämästä.

Viime viikolla minulle tehtiin (toivottavasti) viimeinen
luuydinkoe ja lääkärin kysyessä koetta tehdessään,
että miltä tuntuu, vastasin: "Tää on aika kivaa!"
Kivan siitä teki pienen pieni toivo siitä, että se olisi
kohdallani viimeinen ja olisin jonain päivänä terve ja
luuydin vähemmän kiinnostava.

Kaksi viikkoa sitten minulta otettiin pois CVK,
keskuslaskimokatetri ja haavojen parannuttua
pääsin ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen kylpemään!

Voi sitä onnen ja vaahdon määrää!
(Ruotsissa ei ole saunoja muissa kuin suomalaisten rakentamissa
omakotitaloissa...)

Nautin pienistä hetkistä pikkuisen palleromme kanssa, joka
täyttää 4 vuotta vuoden alussa. Miten aika vierähtääkään.

Siitä, miten hiukseni ovat alkaneet kasvaa - nyt jo sentin
pituinen tynkä päässä.
Tyttömme hieroo päätäni ja sanoo:
- Hyvä hyvä, se jatsaa tasvaa!

Elämä ei ole aina nautittavaa,
joskus tökkii maan  perusteellisesti.

Limakalvoillani riehuva solujenvälinen taisto (hylkimisreaktiota),
joka johtaa erilaisiin oireisiin: makuaistin muuttumiseen,
suussa valkoinen peite, aivan kuin virkattua pitsiliinaa nieluun saakka,
ja muut asiat eivät nyt ole ehkä maailman superhauskimpia juttuja -
mutta minulle tärkeitä merkkejä siitä - että ELÄN!

Tuskin enää edes muistan, miltä arki, jossa päänsärky oli rasittavin
fyysinen oire, tuntui.

Joten - sitä ei taas voi muuta kuin yrittää tehdä parhaansa ja antaa
mennä elämän mukana, minne ikinä se viekään.

Pentti Hietanen on osa lapsuuteni musiikkimuistoja kesäisiltä
oopperajuhlilta ja valitsin sanojen vuoksi hänen laulamaan laulun,
Paljon sanomatta jää.



Paljon sanomatta jää
Musiikki & Sanoitus: Jukka Kuoppamäki

"Paljon sanomatta jää, kun harvoin tavataan, mitä kaikkea mä yksin mietinkään.
Kiire on, me tuskin katsein toista kosketaan, voi jos ajan saisi kerran riittämään!
Liian nopeasti kaikki aina ohi on, sinä lähdet, yksin jään, onneton.
Yhden päivän kokonaan sinun kanssasi jos saan, mitään muuta niin toivo mä en.
Sanat hellät kaikki nuo takaisin mä kutsun luo, kaikki nuo, joita toistan kaivaten.

Sua ajattelen usein, kun en unta saa, mitä kaikkea sun kanssas tekisin.
Vaan kun saavut, eroa jo pelkään tulevaa, osaa olla en mä niinkuin halusin.
Tuskin tuntea sut hetken ehdin lähelläin, kun jo poissa olet taas, ystäväin.
Yhden viikon kokonaan sinun kanssasi jos saan, mitään muuta niin toivo mä en.
Sanat hellät kaikki nuo takaisin mä kutsun luo, kaikki nuo, joita toistan kaivaten.

Milloin sanoin sulle, että sua rakastan? Liian kauan siitä taas vaikenin.
Milloin viimeksi mä kerroin, kuinka odotan kerta kerran jälkeen sua takaisin?
Milloin puhuin sulle siitä, miten tärkeää sinun kanssasi on elää elämää?
Yhden vuoden kokonaan sinun kanssasi jos saan, mitään muuta niin toivo mä en.
Sanat hellät kaikki nuo takaisin mä kutsun luo, kaikki nuo, joita toistan kaivaten.

Yhden koko elämän tämän toivon kestävän, mitään muuta niin toivo mä en.
Sanat hellät kaikki nuo aina tulla voisi luo, sanat nuo, sanat rakkauden."


Nähdään taas!
 
-Smoothielli-