Vuosi on 2003.
10 vuotta sitten 20-vuotiaana, matkani suuntautui Ahvenanmaan saaristoon ja pikkuiselle saarelle, jossa koin elämäni onnellisimman kesän.
Tein töitä työkseni.
Harrastuksekseni.
Huvikseni.
Koska ei ollut muutakaan tekemistä.
Pieni majatalo tarjosi mahdollisuuksia niihin tarttuvalle. Tarjoilija, siivooja, baarimikko, yhteislaulujen vetäjä - asiakkaita Suomesta ja Ruotsista.
Hymy kuplii sisälläni kun muistelen miten hiki nousi pintaan kun pihaan saapui ruotsalaisilla rekkareilla varustettu bussi. Ei vain yksi tai kaksi ruotsia puhuvaa - vaan 50 iloista eläkeläistä josta jokainen on vastauksia vailla.
Piilouduin erään kerran siivouskomeroon.
Istuin siellä hetken aikaa ja odotin että joku työkavereistani tekisi työnsä sillä aikaa kun minä en tehnyt.
Sitten päätin, että yksi maailman kielistä ei minua enää ikinä saisi änkemään itseäni hikisiltä mopeilta haisevaan komeroon vaan nyt selviäisin kouluruotsillani.
Ihmistulva oli illalla konsertin jälkeen juuri sopivan meluista.
Pärjäsin hyvin hymyilemällä niin paljon kuin ehdin ja sanomalla tosi kovaan ääneen: tack så mycket ja vassokuu.
Sitten tulee naisasiakas joka ihmettelee mitä tilaamalleen ruoalle oli tapahtunut.
Minä siihen:
-Det är i en ugn. (Se on yhdessä uunissa).
Johon hän:
-Den är i ugnen. (Se on uunissa).
Hikisten moppien seura tuntui yhtäkkiä armahtavammalta mutta en antanut periksi.
Sinä kesänä tapahtui ihania voimaannuttavia asioita ja saman syksynä jatkui matkani Ruotsin puolelle.
Käytin kesän ajan Elisabeth Ardenin Green Tea hajuvettä ja sain muutama viikko sitten samaisen suihkugeelin.
Tuoksun välityksellä tulvahti mieleeni kaikkea positiivista ja vahvaa, aurinkoa, energiaa, onnellisuutta!
Jaan kanssanne kuvan, jota kohti itse olen toivomani mukaan matkalla - vahvaa ja tervettä, elinvoimaista kehoa!
3 kk kontrollin tuloksista:
Luuydin on puhdas!
Jee!
Tällä hetkellä!
Lepäävinä piiloutuvat leukemiasolut näyttävät kehon puolustusjärjestelmälle kantasoluilta (sitä ei voi tietää onko minulla niitä), jotka voivat yhtäkkiä taas aktivoitua ja tauti on tullut takaisin.
Mutta - ensimmäinen virstanpylväs on takana - 3kk - ja kohti seuraavaa menossa - puolivuotistarkastusta!
Hajuveden tuoksut sieluissa -
kesän aurinko iholla ja
toivo kirkkaana sydämessä
toivotan teille kaikille kaikkea parasta!
Nähdään taas!
-Smoothielli-
Oot ihana hassu höpöliini!!! Voi että sä voit hauskalla tavalla kertoa näitä kokemuksiasi,
VastaaPoistaettä se niin vetoaa sydämeen ja huumorinkukkakorvaan! Kiitos jälleen nauruista =)
Muistuuko mieleesi mitään puukengistä ja lentävästä hollantilaisesta matosta..? =)
Ihana kuva! Olet juuri tuollainen! Halit ja jaksamisvoimia!
-Lizsis-
Hehe, kiva että tykkäsit...
PoistaAi että muistuuko?!
Nooo, ehkä. Eli ihan hyvin.
Onneksi opin kävelemään mukavemmilla kengillä, elämästäni tuli tod näk helpompi ja onnellisempi ja mattokin lennätti Hollannin sijaam Ruotsiin. .
Halaus höpsykkä!
Hei muistan tuon kuvan:)
VastaaPoistaJa edelleen löytyy Ahvenanmaalta lähettämääsi postia tallesta
Tätä postausta kuin luin,taustalla soi Dave Lindholmin Pieni ja hento ote. Sanat sopii yksiin sen kanssa miltä minusta tuntui kun luin sanojasi:
"Pidän siitä miten kerrot asioita tunteita,
pidän siitä mitä teet, teet sen kauniisti ja hyvin.
Sinä yllätät kaikki, paitsi ne jotka tietää..
Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni
Aivan sama tunne kuin koskettava tuuli
Pieni ja hento ote - siinä kaikki.....
Pidän sinusta siinä kaikki. Pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla..
Haleja!
Kiitos!!!!!
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaMuutaman mutkan kautta sattumalta löysin blogisi! Muistanet varmaan minut, täältä S.joelta. Olet ollut paljon mielessäni, ja joskus olen kysellyt äidiltäsi ja siskoiltasi kuulumisiasi. Halaukset sinne <3.
Hei!
PoistaKivaa kun löysit - tervetuloa mukaan seikkailemaan!
Kiitos kun olet ajatellut,
niiden avulla ollaan menty monta kertaa eteenpäin.
Halaukset sinne takaisin!!!