17. Haista vapautta

Ensimmäinen päivä eristyksissä ja muurahaisia housuissa.

Hiivin iltamyöhällä avaamaan kielletyn oven ja ottamaan kuvan kyltistä jossa ohjeet sisääntulijoille. Brutaalisti laastaritepillä liimattuna.

Vedin keuhkoihini ilmassa leijuvaa sairaalailmaa. Muutaman silmänräpäyksen katsoin käytävillä vapaasti käveleviä ihmisiä ja keräsi itseeni voimaa.

Mikä tahansa sinua pitää vankinaan, kokeile kurkistaa rajan yli ja vähitellen tuntea miten väliaikaista kaikki on - yhdessä yössä voi tapahtua niin paljon asioita.

Kuten minun tapauksessani, arvoni kohosivat sen verran että olen saanut tänään liikkua osastolla.

Huomisesta eteenpäin se ilo sitten loppuu kun luuydinsiirto on edessä.

Mutta se on vasta huomenna - vielä on yö aikaa tapahtua ihmeitä tai jos ei ihmeitä niin levollista unta ainakin toivon kaikille!


Nähdään taas!



~smoothielli~