19. Hyväksy Suru

Suru on ihmeellinen asia:
näkymätön, mutta niin voimakas,
että se vuorovesien lailla
sekä vetää sieluni rannat täysin kuiviksi,
että hukuttaa ne vedellä.

Olen pelännyt surua.
Sitä Suurta Surua, joka voimakkaana
hukuttaisi minut, kun lopulta alkaisin
tajuamaan, mitä kaikkea on tapahtunut.

On ollut niin paljon pää kylmänä
selviämistä, että tunteet eivät ole
löytäneet itselleen tilaa aivoistani
tai sydämestäni.

Tiesin, että tulisi päivä kun joudun
kasvotusten syvien surun tunteiden
kanssa.

Annoin kuitenkin mielessäni itselleni
luvan käsitellä tämän kaiken omassa
tahdissani.

Annoin itselleni luvan olla superreipas
ja positiivinen, mutta myös surullinen
juuri sillä hetkellä kun suru tulisi.

Surua ei voi ohjailla.
Sillä on aivan oma elämä ja tahtonsa.

Ensimmäisten surun aaltojen iskiessä
sieluni kallioihin, olin poissa tolaltani.

Ne iskivät niin kovalla voimalla ja
vauhdilla, että tunsin fyysistä kipua.

Pieni järjen ääni muistutti taustalla:
Tämä on oikein, tämä on hyvä, et ole
robotti vaan tunteva ihminen ja jos
reaktiota ei tulisi, silloin olisit liemessä.

Opettelin hyväksymään surun.

Se oli alun tunnottomuuden jälkeen
raikas muistutus siitä, että en ole
tunnekuollut.

Se on silti ihmeellinen asia.
Se saattaa vierailla luonani kesken
naurun, kuulemani laulun, tuoksun,
mutta etenkin silloin kun kaikki on
hyvin. Olen iloinen, että se haluaa
tulla ulos.

Eloonjäämisvaihe alkaa pieni pala
kerrallaan väistymään taakse ja
elämä suurine tunteineen jatkuu.

Olen selvinnyt kesän yli ja syksy
on saapunut.

Haluan toivottaa teille kaikille lukijoille
Ihanaa viikonloppua
Tommy Tabermannin "Road map":n sanojen myötä:

"Jotka tulevat suorinta tietä,
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella,
outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on,
että eksymättä
et löydä perille."

Nähdään taas!

-Smoothielli-