...niinkuin joku viisas joskus sanonut:
Kuka niitä murehtimalla on päivääkään
lisännyt elämäänsä?
Yksi tapa selvitä selväpäisenä epävarmuuden velloessa on muistaa rauhoittava ajatus:
Kukaan Ei Tiedä Mitä Huomenna Tapahtuu.
Kukaan.
Ei kukaan.
Miksi surisin huomista, jonka tapahtumista en voi saada varmuutta tänään?
Miksi kantaisin huolta asioista joita ei vielä ole tapahtunut?
Olen monesti,
painotan,
hyvin monta kertaa,
monen Monta kertaa,
saanut muistuttaa itseäni siitä,
että en ole sen kummallisemmassa asemassa kuin kukaan muukaan.
Välillä sitä on tuntenut olonsa niin etukäteen tuomituksi, että on jo ikäänkuin nähnyt mitä tuleman pitää.
Vaikka kuvittelemiani asioita ei aina ole edes tapahtunut.
Me ihmiset olemme vain niin tottuneita säätämään ja määräämään ja hallitsemaan kaikkea, että sitä helposti unohtaa että kaikkeen ei voi vaikuttaa.
Kuten ennalta-arvaamattomiin sairauksiin, onnettomuuksiin - siihen että on vain väärässä paikassa väärään aikaan...
Joten - keskittyminen tähän hetkeen ja tämän päivän murheisiin voi olla juuri se, mitä pienen ihmisen tarvitsee jaksaa kantaa.
Huomisella on jo uudet murheensa.
Kohdataan ne sitten!
Nähdään taas!
-Smoothielli-
Niinpä, monta lintustakin olis pudonnut oksalta epätoivon vallassa jos olis miettinyt mistä ruokaa huomiseksi -30 ¤ c:n pakkasella. Niin ne vain kummasti lentelee oksalta toiselle iloisina taas tänään saamistaan jyvistä, riemuiten eteenpäin vailla huolenhäivää.."Haguna matataa" laulellen! Kiitos kauniista tekstistäsi, kiitos että jaksat kirjoittaa ja ilahduttaa näinä pilvisinä päivinä. Juuri tänään, oli hyvä lukea tämä, kun oikein muistin murehtia ja velloa tuskan tuulissa niinkuin meille jokaiselle joskus käy, enemmän tai vähemmän. Rakkaudella Liz
VastaaPoistaCarpe diem my friend! ♥
Poista