Uskon, että
ripaus itsesääliä jossain vaiheessa
prosessia on jopa
hyväksi!
Lillu siellä
aikasi,
saa joltakin
potku takalistolle,
ja tule takaisin
elävien kirjoihin.
Kaikkien
tunteiden pölyiset nurkat pölytetään
puhtaiksi ja
jäljelle jää kiiltävänpuhtoiset paikat.
Itseni kohdalla
syvä kiitollisuus ja rakkaus elämään
estää antamasta
liikaa tunteita itsesäälille.
Minulla on
yksinkertaisesti liian hyvin asiat
vaipuakseni
sinne.
Palaan aina
elämääni pystyssä pitäviin kulmakiviin ja
koen olevani
rikas.
Jos eläisin Afganistanissa,
jossa on reilut 31 000 000 ihmistä,
olisin jo
todennäköisesti kuollut neljä
vuotta sitten
synnyttäessäni lastamme sairaalan takapihalla
likaisen sermin
takana. Maassa on 2000 kätilöä ja
joka
viideskymmenes synnyttäjä kuoli vielä vuonna 2011.
Jos taas olisin
asunut Amerikassa sairastuessani, olisin
varmaankin
kuollut siihen, että en olisi ottanut itselleni
kunnon
vakuutuksia – otetaan ne sitten kun tullaan vanhemmiksi!
Elämäni olisi
hitaasti valunut ulos minusta, koska en olisi
kirjoittanut
nimeäni oikeisiin papereihin.
Tai jos olisin
afrikkalainen -
luuydinluovuttajaa
ei olisi ehkä ollenkaan löytynyt.
Luovuttajia on
vaikeata löytää maista, jossa verisairaudet ovat
yleisiä ja joissa
terveydenhuollon taso on vasta nousemassa.
Mutta – nyt elän
missä elän – Ruotsisa tällä hetkellä ja hoitoni
eivät maksa
minulle muuta kuin taistelutahtoni ja voimani.
En ikinä ehdi
maksaa veroillani takaisin sitä, mitä olen saanut.
Vain syövän
saaminen remissioon maksoi n. 50 000 euroa.
Luuydinsiirron
kaikkine kuluineen sanotaan maksavan 300 000 euroa.
Joten – minulla
on kaikki syyt olla kitisemättä ja
yrittää vain
löytää itsestäni taas se, millä
mennään
eteenpäin.
Juuri tällä
hetkellä silmissäni pyörivät eurot
ja dollarit aivan
yhtä paljon kuin teidänkin.
Hups, minähän
olen lähes puolen miljoonan dollarin tyttö.
Tässähän pitää
kohta alkaa keksiä tapoja antaa takaisin
jollain tavalla…
Juttujeni juuria:
Afganistan:
USA:
Afrikka:
Rahat:
Nähdään taas!
-Smoothielli-
Kun itse n.5 vuotta sitten sain tuomion sairaalassa ja olin valmistautumassa hätä dialyysiin sekä munuais-siirtoon....koin jotain ihmeellistä. Jostain kummasta, itsesääli vaihtui aika pian riemukkaaksi hekotukseksi päin herra kuoleman kasvoja. Se on kumman vapauttava tunne kun voi sanoa että, "mitä sitten" tai "onks tässä tosiaan kaikki mihin pystyt?"
VastaaPoistaKiitos sydämesi avaamisesta jälleen, olet supergirl!!!
-Susku-
"Me ollaan sankareita kaikki, kun aivan läheltä kurkistaa...."
PoistaHalauksia ja kiitos itse kun jaoit sun hekotushetket,
niin kummalliselta kuin se tuntuukin ja surrealistiselta kuoleman
edessä, niin paras? tapa siitä selvitä on nauraa....
Hekotellaan!
Elossa!
Vihdoinkin yksi neuvo jota minäkin osaan noudattaa :D Siis se vaipumispuoli... No, tulihan sitä vähän perspektiiviä ajateltavaksi. Hauskaa kun jaksat kirjoittaa. Paljon haleja ja hulvatonta maanantain jatkoa! /Anna S.
VastaaPoistaIhanaa "nähdä" sut!
PoistaHalaus!!!
Ohhoh, eipä olisi ikinä tullut ajateltua ja mietiskeltyä tälläisiä asioita, ilman sinun 'elossaselviämissatatapaa'blogiasi. Kiitos, tämä on havahduttava kirjoitus!
VastaaPoistaVau, on sitä jokseenkin onnekas, kun on sattunut syntymään suomenkinkaltaiseen hyvinvointivaltioon, kun asioita miettii tuolta kannalta. On sinulla ihanan kaunis suhtautuminen ja arvostus elämään, vaikka se veikin välillä niin päinvastaiseen suuntaan.
Käväisit sitten hakemassa uutta potkua ns."murheellisten laulujen maasta" ja pistit näin hienon kirjoituksen ruutuun. :) Wau!
Kaunis kiitos ja kumarrus!
Lämpimänpunainen ja auringonkeltainen hali täältä suomineidon hameenhelmasta!
-Lizsis-
Kiitos kun kiität!!!
PoistaHalaus!
Ja kiitos potkuista.
You know!
Asioita on kyllä hyvä aina suhteuttaa. Se vain tuppaa välillä minulta ainakin unohtumaan. Kiitos muistutuksesta. Ja kiitos myös tästä koko blogista. Jaat ajatuksillasi voimaa muillekkin. Sä oot todellinen taistelija!
VastaaPoistaKiitos paljon sanoista Sonja,
Poistamä yritän ainakin. :)
Eipä sitä muuta voi!
Kiva että mun jutuista on iloa,
ne tuo mulle ainakin vähän sisältöä
päiviin, aina kun saan siis kirjoittettua...
Ja kiva lukea jos joku kommentoi...
Terveisiä teille kaikille!!!