39. Varo hiljaisuutta

Vaikka välillä sitä kaipaakin,
voi se olla myös vihollinen.

Yksinäisyys,
hiljaisuus.

Silloin alkavat varsat laukata villinä,
läpi aitausten ja pilttuun seinien,
potkien mennessään heinähangot ja
paalit ja sekoittaen kaiken sen järjestyksen,
mikä siellä koskaan on ollutkaan.

Mielen villit varsat.

Minut vie tällä hetkellä hetkestä toiseen
ystäviltäni - tutuilta ja tuntemattomilta -
tulevat viestit.

Suunnittelen päiväni niin, että en ole yksin.
Illan hiljaisuuksia ovat ilahduttaneet rakkaat
ystävät lomaltaan lähettämällä pieniä hulluja
viestejään, joissa saan kuulla tyriä rytkyttävää
naurua - niin ihanan terapeuttista kuulla ja
ajatella jotain aivan muuta.

Tämän viikon aamut ovat alkaneet viesteillä
joita on sadellut tutuilta ja ihmeellisen monelta
tuntemattomaltakin -
lämpimiä halauksia ja onnenpotkuja tulevaan
päivään tai kannustavia ajatuksia luettavaksi.

Joten - kaikille teille haluan omistaa ajatelman
kirjasta "Ylimmät ystävät" alkutekstin:


"Niille jotka uskoivat minuun
kun en enää itse siihen pystynyt.
Niille jotka hymyllään hälvensivät
pimeyden kasvoiltani.
Nillle jotka vaihtoivat taakkani
vilpittömään iloonsa
ja pitivät sitä hyvänä kauppana.
Niille joiden rakkaus ja nauru
antoivat minulle siivet ja sinitaivaan.
Niille joita en voi kylliksi kiittää
tässä elämässä enkä seuraavassakaan.

Ystävilleni."
Bradley Trevor Greiver



Nähdään taas!

-Smoothielli