Kävelen rannalla.
Olen kietaissut raidoitetut pitkät hiukseni
pään päälle nutturalle.
Tuuli kulkee lempeästi palmujen välissä,
maailma näyttää hiukkasen ruskeammalta
aurinkolasieni lävitse.
Kädestäni pitää kiinni iloinen tyttö,
joka on jo kasvanut isoksi -
hiukset myös ylöskietaistuna,
yllään hellemekko.
Mieheni pitää kiinni toisesta kädestäni.
Hengittäessämme itseemme kaikkea näkemäämme
kauneutta, kohtaavat katseemme.
Vedämme syvään henkeä.
Sanomatta sanaakaan, tiedämme molemmat
ajattelevamme samaa:
kiitollisuutta siitä kaikesta,
josta yhdessä olemme selvinneet.
Kiitollisuutta.
Voimaa.
Rakkautta.
Elämää.
Voimautan itseäni sen kuvan avulla.
Saan siitä voimakkaan tavoitteen,
toiveen, toivon.
Positiivisen tunteen.
En tiedä koska kuvani toteutuu.
Olen varma, että jonain päivänä.
Alive and kicking.
Nähdään taas!
-Smoothielli-
toiveita- haaveita täytyy aina olla... muuten ne meidän tavoitteen saattavat valua hukkaan . . kun meillä on päämäärä - tavoite . . siitä tulee meille todellisempi jota koht mennään . . rinta rinnan . . eikä siinä välimatkatkaan paljon vaikuta . . olette sydämissämme kaikki tyynni . . .
VastaaPoista"Olen kysynyt kulkijoilta tietä onneen, saamatta vastausta.
Olen nauranut, itkenyt, nauttinut koko sydämestäni,
mutta silti olen saanut vain tyhjää.
Kun sinä saavuit samalle tielle, uskallan olla rohkea.
Uskon, toivon ja rakastan enemmän kuin milloinkaan.
Nix
--- pappa - -
Sain lämpimät kylmänväreet kun luin kauniista ja koskettavasta mielikuvastasi.
VastaaPoistaMinäkin olen varma että kuvasi toteutuu.
Täällä mukana - olka olkaa vasten - nauhana ympäri maailman..
Rakkaudella Lizsis
Minäkään en tiedä koska mutta siitä olen varma että joskus se VARMASTI toteutuu!!! <3 <3 HALEJA sinulle ystäväni.
VastaaPoista