Takaisku

Sille ei voi antaa numeroa.

Mutta tarkoittaa juuri sitä, miltä näyttää -
syöpä on iskenyt takaisin voimalla.

Sain viime perjantaina tietää,
eilen alkoivat uudet hoidot.

Minulla oli omat aavistukseni kaksi viikkoa sitten,
joista puhuin lääkärilleni.
Hän sanoi minulle:
"Voin vannoa, että syöpä ei ole tullut takaisin -
mikään arvoistasi ei näytä siltä,
kaikki näyttää hyvältä."

Tiesin kuitenkin sisimmässäni,
että jotain on taas alkanut tapahtua.

Viime viikon kokeissa sitten aavistukseni varmistui
ja jollain tasolla oli jopa helpotus saada varmistus sille,
että en ole vain vainoharhainen. Mutta millään muulla
tasolla tästä tilanteesta on hyvin haasteellista nähdä
mitään positiivista.

Tunteet kuohuivat toivosta epätoivoon viikonlopun
aikana ja tutkin ajatuksiani ja mieltäni ja tulin vakaaseen
päätökseen:
Minä en ole edelleenkään valmis antamaan periksi.

Relapsista selviäminen 6 kk sisällä luuydinsiirrosta
vaatii lääkärien mukaan ihmettä -
solut ovat usein niin agressiivisia,
luuydin vaihdettu ja vielä epäluotettava
ja koko immuunisysteemi vasta lastenkengissä.
Kuolleisuus on lähellä 100%.

Kysyin lääkäriltäni:
"Onko joku maailmassa joskus selvinnyt tästä?"
Lääkärini:
"Kyllä aina joku on selvinnyt."

Minulle se riittää.
Jos joku on siitä selvinnyt,
minäkin voin selvitä.

Hetki kerrallaan,
ystävien valtavalla kannustuksella
ja tuella.

Rukouksia lähetetty,
positiivisia ajatuksia,
voimauttavia mietelauseita.

Minä pidän nyrkit pystyssä.
Niin kauan kuin elän,
minä tappelen.

Ei ole vaihtoehtoja.

Nähdään taas!

-Smoothielli