4. Aineellista vihollisesi

Millä tavalla?

Tuomalla se kummittelemasta mielestäsi

ikäänkuin silmiesi eteen.Tarkastele sitä ja

päätä mielessäsi sen olevan vain pieni

vieraileva nilkki jonka on aika lähteä

vetämään rakkaasta kehostasi.

Kuullessani seuraavat sanat:

”Epäilemme sinulla olevan akuutti leukemia.”,

pysähtyi maailmani, melkein hengitykseni,

mutta jostain syystä ajatus kulki, eikä mitään

hidasta vauhtia.

Tiesin yhden ihmisen, jolla oli ollut akuutti leukemia.

Tiesin muutaman jolla oli ollut syöpä.

Syöpä kuulostaa niin hirveän pelottavalta.

Leukemia vielä pelottavammalta.

Akuutti leukemia ylittääkin jo sitten kaikki pelottavuuksien

rajat.

Tunsin, että saadakseni voimaa taistella, minun

on parasta lakata pelkäämästä.

Pelon poistamiseen vaikuttaa monet tekijät.

Yksi, joka auttoi minua, oli se että mietin, mikä syöpä

todellisuudessa on.

Muistelin kaavakuvioita terveistä soluista.

Miten ihmiskehossa tapahtuu satojatuhansia, miljoonia

solumuutoksia joka päivä.

Jostain syystä joku solu alkaa käyttäytymään epänormaalisti,

onkin aikaimoinen riehuja ja saa mukaansa kavereita.

Näistä liittolaisista tulee niin vahvoja, että kohta sitä voidaan

jo kutsua ongelmalliseksi jengiksi, jota kehon poliisit ei enää

pysty pitämään kurissa.

Eli älytön West Side Story käynnissä mun sisällä.

Paitsi ilman romanttisia kohtauksia ja Tonighteja.

Lopulta jengi pahoja soluja on ärsyttäneet tarpeeksi montaa

ympärillä olevaa niin paljon, että ne alkaa väsyä.

Luuydin laiskistuu, heikentyy ja menee päästään ihan sekaisin

ja alkaa tuottamaan soluja miten sattuu.

Immuunisuoja menee kaikesta kanssa ihan sekaisin ja majataloissa asuvat vieraat,

virukset ja bakteerit, joita se ennen jaksoi niin kiltisti pitää kurissa,

tulevatkin esiin. 

Ne päättävätkin majoittua vaikka kielen pinnalle –

siitä ei taas tykkää kieli yhtään ja tulee isoja rakkoja.

Tällä tavalla yritin aineellistaa vihollisen sisälläni minun käsityskykyäni

helpottavaksi paketiksi.

Kun tajusin, että syöpä on oikeasti vain 

pieni solu, joka on alkanut jakautumaan väärin, 

en enää pelännyt.

Se oli siitä eteenpäin vain pieni nilkki, jonka aioin saada lähtemään

vetämään kauas rakkaasta kehostani.

Sillä tiellä ollaan!

Ei kuitenkaan vielä perillä,

Mutta lujana taistelemassa.

Nähdään taas!

-Smoothielli-