Mahtava pakotie,
silta yli
vaikeuden
tai tilanteen
laukaisija.
Maanpinnalle
vetävä.
Huumori.
Olen yrittänyt
nähdä sairauteni matkana, johon en vapaaehtoisesti
ilmoittautunut,
mutta jossa nyt hengailisin mukana kun en
muutakaan voi.
Matkalaukkuuni
olen keräillyt matkamuistoja matkan varrelta:
pikkupussukka
rohkeutta
villasukallinen
tunteita
pullollinen
rämäpäisyyttä
hauras
paperipussillinen inhimillisyyttä
säkillinen
reippautta sekä
huumorin kukkasia
sinne tänne ripoteltuna.
Tilannekomiikka on
juuri sillä hetkellä hauska mukana olijoille,
mutta jaan nyt
kuitenkin tässä yhden niistä.
Olin joutunut
sairaalaan rytmihäiriöiden vuoksi
sairauden
alkuvaiheessa.
Tunteet
vaihtelivat epävarmuudesta pelkoon,
mutta olin
kuitenkin iloinen kun nyt pääsisin kotiin.
Kuljen taksilla
sairaalan ja kodin väliä.
Välillä keikutellaan
invabussilla, välillä ihan tavallisella autolla.
Tässä kuukausien
aikana on ehtinyt tavata monenlaista kuskia.
Hienotunteisesti voin vain sanoa,
että toisilla on ammattiylpeyttä - toisilla ei.
Tällä kerralla siskoni oli mukana.
Saimme iloksemme tavata superkohteliaan
Saimme iloksemme tavata superkohteliaan
vanhemmanpuoleisen herrasmiehen,
jonka autossa ei haissut tupakka,
itämaiset yrtit tai mitkään muutkaan hämärät käryt
(kaikki nämä koettu, hieman hankaluuksia tuottava
solumyrkkyviikoilla).
Tämä herra avasi minulle jopa autonoven,
Tämä herra avasi minulle jopa autonoven,
niin ettei minun tarvinnut koskea pöpöisiin kahvoihin.
Kuski istahti alas omalle tuolilleen,
kääntyi ympäri,
hymyili lämpimästi
ja lausui juhlavasti:
- Tervetuloa.
Lämmin tunne
aaltoili kehoni läpi.
"Tervetuloa"?
Nauru oli jälleen
löytämässä tietään luokseni.
Ajattelin: ”Tämä
mies pelastaa päivämme”.
Tilanne tuntui
niin surrealistiselta.
Vertasin sitä tuntia aikaisemmin käytyihin keskusteluihin
lääkäreiden kanssa.
lääkäreiden kanssa.
Tuntui kuin hän
itse olisi valinnut juuri meidät
istumaan
nahkaisilla penkeillään.
Olimme hänen
valtakunnassaan,
olimme
tervetulleita.
Olin niin
onnellinen tästä ihanan tasapainoisesta miehestä,
joka piti omaa
työtään ja arkeaan niin kallisarvoisena,
että sai meidätkin tuntemaan itsemme kallisarvoisiksi.
Auto ei
kuitenkaan lähtenyt mihinkään.
Kuski kääntyy jälleen ympäri ja yritän tarkkaan kuunnella
mitä hän sanoo.
Kysyn pari kertaa uudestaan ja lopulta tajuan hänen kysyvän sitä,
mitä en ihan heti olisi arvannut taksikuskin kysyvän:
- Onko sinulla kynsiviilaa jota voisin lainata?
En voinut enää
pidätellä naurua.
Käänsin
siskolleni nopeasti kuskin sanat ja koko takapenkki hytkyi.
Surrealistisuudella
ei olisi enää rajoja.
Hänellä oli revennyt kynsi edellisen asiakkaan laukkua
nostaessa ja hän
omiin kokemuksiinsa tukeutuen uskoi naisilla olevan
laukuissaan mitä
vain. Kynnen repeäminen näytti tuottavan niin paljon
harmia hänelle.
Tunsin riemua saadessani kohdata tavallisia arkielämän ongelmia,
jotka silti voivat viedä kaikki ajatukset!
Olisinpa päässyt
hänen kyytiinsä edellisviikolla – silloinhan repustani
löytyikin vaikka
mitä (lue: 9. Lusikka ja lautanen).
Mutta ei nyt.
Kynsiviilat ja
kulmakarvapinsetit kuuluivat eri todellisuuteen kuin minä.
Nauru vei meidät
kauas siitä hetkestä ja hänkin nauroi kanssamme.
Seuraavan 10 minuutin
ajan olimme maailmassa,
jossa ei ollut murheita eikä sairauksia.
Vain revennyt kynsi, johon meillä ei ollut parannuskeinoa.
Joten - yksi tapa selvitä
silloinkin kun kaikki näyttää päinvastaiselta on:
nauru.
Vaateeton,
aivoton ja herisevä nauru.
Netistä löydät
nauruterapiaharjoituksia jos kohdallesi ei satu
päivääsi
pelastavaa ”taksikuskia”.
Nähdään taas!
Ihana herrasmies! :)
VastaaPoistaNiin oli :)
Poistapitää edellen paikkansa että " nauru pidentää ikää "
VastaaPoistaOsuitpas kuule naulan kantaan.
PoistaIhana, koskettava kirjoitus, joka sai nauramaan ääneen :) Kiitos taksimatkasta!
VastaaPoistat, Susa
Tervetuloa uudelleen!
PoistaHejsan Smoothielli! Sain vinkin tämän blogin olemassaolosta meidän yhteiseltä rakkaalta siskoliinilta. Ja voi miten onkaan ollut kiva lukea sinu ajatuksia! Sekä nauru että kyyneleet on virrannut kun olen tätä lukenut! Kiitos kun niin hauskalla tavalla kirjoitat näinkin haastavasta aiheesta! (ääh, kaikki on nykyään HAASTAVAA....!!!) Mutta paljon voimia ja iloa ja aurinkoa tiellesi! :)
VastaaPoista-sanna-
Kivaa Sanna kun luet!
PoistaKiitos toivotuksista - niitä kaikkia tarvitaan.
Toivon myös sinulle kaikkea mitä tarvitset,
hymyjä, aurinkoa ja kaikkea ihanaa :)
Hihihii..pakko oli palata vielä tänne lukemaan tätä hysteerisen hauskaa taksimatkaa ja kommentoida näin jälkikäteen. Mä hersyin hullua naurua kun luin tätä eka kerran sillloin elokuussa. Tämä taksimatka kyllä iski suoraan suoneen ja ytimeen. Kirjoitit niin hauskasti ja mukaansatempaavasti että oli kuin olisi itse päässyt kokemaan tuon matkan!
VastaaPoistaKiitos kun pääsin kyytiin nauramaan! Sinä ihana kirjailija. Kiitos että autat saamaan niin kovin erilaisia tunteita laidasta laitaan teksteilläsi!!! Voimia ja tsemppiä kirjoittamiseen rakas voimanainen!
Halit ja silitykset Lizsis
Ihanaa että siitäkin on jotain hyötyä!
PoistaAbsurdeja elämänkohtaamisia.
Halaus Lizsis, kivaa kun kääntelet sivuja!
Minulla meni aluksi hetki ennen kuin annoin itselleni luvan nauraa. Mutta kunhan ymmärsin, että ei se elämä sen paremmaksi jurottamalla muutu, niin naurua on mahtunut jokaiseen päivääni. Osan se on saanut ajattelemaan, että elämäni on silkkaa riemua. Mutta vaikkei se ehkä täysin sitä ole, niin kyllä riemuakin on jokaiseen päivään mahtunut. Olen vain tehnyt valinnan korostaa sitä mikä on hyvää ja jättää sen huonoissa asioissa märehtimisen pois.
VastaaPoistaOlet niin asian ytimessä...
Poista