”Hetki kerrallaan
-
se riittää!
Voima ja rauha
kasvaa sielussasi.”
-
Siskoni
armain postikortissaan minulle
tänä aamuna puhelimessa kertoessani
edellispäivän
dramatiikasta sairaalassa.
Nauratti.
Näin itseni
vihreän pellon reunalla mussuttamassa
heinää
rauhallisena, poseeraten kameralle
turkki sileäksi
suittuna, vaaleanpunainen häntä
heiluen.
Mietin hänen
sanojaan.
Lehmällä sanotaan
olevan hyvät hermot,
mutta mistä
sanonta tulee?
Saako lehmän
ulkoinen rauhallisuus –
sontakärpästen
pureutumisesta nahkaan,
autojen äänistä,
toisten lehmien
valittavista ammuu-karjahduksista
tai uusien
lypsykoneiden surinasta huolimatta,
meidät uskomaan,
että lehmät ovat esikuviksemme
sopivia
rautahermoisia olioita?
Markku Kulmala
kirjoittaa aiheesta seuraavasti
eteläpohjalaisessa
Ilkka-lehdessä 8/6 2010:
”Ei lehmällä
mitään lehmän hermoja ole.
Se vasta
kaavoihinsa kangistunut ja säikky otus onkin.
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n sivuilta selviää,
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n sivuilta selviää,
että näennäisen
rauhallisena möllöttävä lehmä
havainnoi
ympäristöään kaikilla mahdollisilla aisteillaan.
Lehmän ei tarvitse edes käännellä päätään,
Lehmän ei tarvitse edes käännellä päätään,
sillä se näkee
melkein 360 astetta.
Pieni katvealue
on hännän kohdalla.
Sitä voi siis
verrata farmariautoon,
jonka takaikkuna
on likainen.
Lehmän kuulema taajuusalue on paljon laajempi kuin ihmisellä.
Lehmän kuulema taajuusalue on paljon laajempi kuin ihmisellä.
Huutavat ja
viheltävät ihmiset aiheuttavat lehmälle stressiä,
joka laskee
maidontuotantoa.
Monissa
navetoissa pauhaa isännän tai emännän ratoksi radio aamuin illoin.
Voi vain
kuvitella, kuinka ison vahingon
YleX:n käkättävät
aamupojat ovat elinkeinolle tietämättään aiheuttaneet.
Lehmä pelkää myös kirkkaan ja varjon vaihtelua
Lehmä pelkää myös kirkkaan ja varjon vaihtelua
ja paikkoja, jossa
sitä on satutettu.
Pelko lisää
adrenaliinin tuotantoa.
Tietääkö
salamoitaan räpsivä salakuvaaja sen?
Ei tunne ekoileva
cityihminen lehmän pelkoa tai ei siitä välitä.”
Ajatuksia
herättäviä sanoja.
Se, että nuo
massiiviset oliot eivät kauhusta
kankeina
singahtele ympäri aitausta moottoriteiden varsilla,
on voinut saada
meidät uskomaan, että lehmillä on hyvät hermot.
Hermojen
kehittämisprosessi on ihmisen sisällä tapahtuvaa
hidasta
muutostyötä.
Selviytymisprosessi
ja henkeä uhkaavasta sairaudesta
selviäminen on
loistava tapa kasvattaa hermojaan.
Ei myöskään vain
loistava, vaan myös välttämätön.
Jos
hermojenhallinta ei ole ennen tuottanut vaikeuksia,
on nyt loistava
tilaisuus jatkaa ja kehitellä tapoja.
Jos hermot olleet
heikolla ennen, on nyt aika aloittaa
alusta ja muuttaa
ajattelutapaa.
Koen, että selviytymiseeni tähän saakka on vaikuttanut
tietoinen
työskentely mielen hallinnan kanssa.
Mitä olen tehnyt?
- Valitsen ajattelemani asiat
Yritän hallita mieltäni välttämällä kauhukuvien piirtämistä
mieleeni. Kuuntelen ja yritän ymmärtää kuulemani,
mutta sen jälkeen valita olla ajattelematta sellaista mitä ei vielä ole
tapahtunut.
- Teen kaikkeni
Kun rehellisesti sydämessäni voin todeta tehneeni
kaikkeni
mitä minä voin tehdä, yritän jättää asian sikseen,
kunnes olen
saanut eteeni faktaa ja vastaukset
sairaalahenkilökunnalta.
Sen jälkeen yritän taas tehdä kaikkeni ja luottaa siihen, että
he myös tekevät kaikkensa.
- Kerron avoimesti peloistani
Juttelen useiden perheenjäsenieni kanssa
päivittäin (onneksi meitä on monta!).
En jää kasvattelemaan pelkojani mieleeni aamuyön suden
hetkeä varten,
vaan yritän löytää jokaiselle asialle paikan mielessäni.
Kun se on mappinsa löytänyt, en sitä sieltä enää kaiva
vasta kun on jälleen sen aika.
Sisareni on asian
ytimessä kirjoittaessaan:
”Voima ja rauha
kasvaa
sielussasi.”
Lehmän hermot
eivät välttämättä kuitenkaan ole mitään haluamisen arvoista.
Ulkoinen
rauhallisuus ei aina kerro kaikkea sisäisestä rauhallisuudesta.
Rauhallisuutta
voi kerätä itseensä pienistä asioista.
Toivosta.
Saamastaan
huolenpidosta.
Mustarastaan
laulusta makuuhuoneen ikkunan alla.
Sain rakkaalta
ystävältäni Edith Södergranin runokirjan
ollessani
heikoimmillani.
Hän kuuluu niihin
ihmisiin, joka näkee mahdollisuuksia vaikeimmissakin
tilanteissa ja
tulee pääsemään vielä pitkälle niillä ja monilla muilla
taidoillaan.
Hänen minulle etukäteen
valitsemansa runot nostivat
itsetuntoani ja
valoivat uskoa ja rauhallisuutta lepattavaan sieluuni.
Tunsin
pilkahduksen mahdollisuudesta kokea vielä asioita.
”IHMEELLINEN MERI
Kummalliset kalat
liukuvat syvyydessä,
tuntemattomat
kukat loistavat rannalla;
olen nähnyt
punaista ja keltaista ja kaikki toiset värit –
mutta ihana meri
on vaarallisin nähdä,
se herättää
tulevien seikkailujen janon:
mitä on
tapahtunut sadussa, on tapahtuva minullekin.”
-Edith Södergran
Missä tilanteessa
tahansa Sinä olet elämässäsi,
muista –
seikkailut ovat
vasta alkamassa.
Valitsen ajatella
niin.
Nähdään taas!
-Smoothielli-
Hei!
VastaaPoistaAjattelin jättää puumerkkini, sillä päivä toisensa jälkeen huomaan palaavani lukemaan blogiasi. Tämä on muuten ensimmänen blogi jota olen koskaan seurannut muutamaa postausta pidempään.
Tekstisi saa minut vuoroin itkemään, vuoroin nauramaan. Se on ihanaa, tarkkaa ja elämänmakuista.
Voimia, lämpöisiä ajatuksia ja iloa päiviisi toivottelen.
Petra
Hei Petra!
PoistaTunnistan itseni toisten blogeja kurkkivana lukijana,
en itsekään jälkiä paljon jätä,
joten tulin tosi iloiseksi kun sen teit!
Kiitos paljon toivotuksista,
toivon samoin sinulle kaikkea parasta ja
loppukesän lämmöistä nauttimista.
Oi miten tämä kosketti kovasti minua! Hieno ajatus lehmän hermoista! :)
VastaaPoista(Olen jo aiemmin lukenut tämän kirjoituksesi, se jäi minulta vahingossa kommentoimatta silloin.) Kuten tiedät, olin kovasti tekemisissä näiden hauskojen, lihavien ja leppoisten eläinten kanssa. Minusta äitisi kuitenkin osui hauskasti asian ytimeen kun sanoi, että sinulla on lehmän hermot =)
Nimittäin minulla on yksi pieni hauska kokemus:
Olin tekemässä silloista lomitustyötäni navetalla. Apuna minulla oli siellä talon vanha isäntä. Hänen kulkunsa oli hiukan vaivalloista, koska hänen oikea jalkansa oli jäykistetty.
Tapahtui niin, että yllättäen tuuletin lakkasi toimimasta, ja niinpä meille alkoi tulla kuuma, vaarille ja minulle.
Vaari otti ripeästi sontakolan käteensä ja kopsutteli katossa olevaa tuuletinta, ja yllättäen hän hojaantui ja kaatui maahan, jolloin samanaikaisesti hänen päässään oleva paksu vihreä villakankainen myssy lennähti kaaressa etummaisena möllöttävän lehmän sarveen.
Lehmä hieman hämmästyi hetkeksi ja lakkasi märehtimästä.
Varmuuden vuoksi se hiukan perääntyi, mutta hetken mietittyään se jatkoi rauhallisena märehtimistään niinkuin ei mitään olisi tapahtunut.
Hauskan näköinenhän se oli; vaarin myssyn edelleen roikkuessa sen sarvessa.
Ei se ollenkaan tuntunut olevan järkyttynyt tai peloissaan tapahtuneesta.
Ehkä se johtui siitä, että se oli kokenut lehmä, vasikoinut monta kertaa ja nähnyt jo vuosia ihmisten touhuiluja. Ei se turhia enää hötkyillyt.
Siinä mielessä sanonta että jollakulla voi olla "lehmän hermot" voi pitää paikkaansa.
Ihana ajatus. Olet kyllä omannut melkoiset hermot kaiken tuon pyörityksen keskellä.
Tyynesti ja rauhassa. Ikäänkuin lehmä, joka sai sarveensa kesken herkullisen ruokailun, ihmeellisen vihreän villaisen myssyn, joka astroidin lailla lensi sen sarveen, aivan ennalta-arvaamatta. =)
Näin sitä mennään. Ehkä tuo lehmä ajatteli vanhana ja viisaana että: "eipä sitä ennenkään ole mitään pahempaa sattunut. Kyllä tästä selvitään, kaverit on vierelläni kuin viilipytyt!"
Voimia ja kauniita ajatuksia & halimuksia!!!
Kiitos myös hienosta tutkimuksesta, josta kirjoitit, mikä varmasti myös osaltaan pitää täysin paikkaansa.
Näitä on nähty...!
-Lizsis-
lueskelin Liziksen jutun lehmästä.. kyllä niillä hermot on.. ja tunteet.. osaavat protestoidakin...kuten tiedät nuoruuteeni kuului myös eläimet maatalossa, olihan mellä kotona maitotila... ja muistui mieleen eräs kaunis kesäpäivä menneeltä vuosituhannelta sen viimeiseltä vuosisadalta. . . tein mitä maatalossa tehtiin .. ulkona, en muista... mutta elämä jatkui.. joku meni ,, hetkenpäästä tuli, oli autoa traktoria, mopoo, mitälie, lehmäy seurasivat kyllä mitä tapahtuu, päät nousivat joka kerta kääntyen tien suuntaan, mutta ruokailu ruohikolla jatkui kulkijoihin sen kummemmin kiinnittämättä huomiota. Tuli kulkukauppiasta pakettiautollaa, joka kolisi ja rämisi, tuli naapurin isäntä uudella Fordillaan, tuli serkku punaisella Angliallaan, eikä elukat piitanneet. <mutta sitten tapahtui jotan, joka jäi mieleen..... kotikujalle kääntyi maantieltä olisko ollut citroen... eläinlääkäri.. vanha auto pörisi lehmien kohdalle. osa katsoi, että kukas tuo.... vaan eräs, olisko ollut Yllätys nimeltään, ei nuorimpia lehmiä ,tunnisti.... eläinlääkäri... ! ! ja silloin se alkoi..... potkiminen, hyppiminen, täyttä laukkaa tietä kohti , häntä pystyssä, pää alhaalla, kuin hyökäten,,, ja viime hetkellä ennen aitaa kääntyi auton rinnalle, olihan siinä aita ja oja välissä, ja se juoksu, autoon kanssa kilpaa, ja se huuto.. eiku MYLVINTÄ.... sitä se oli mylvimistä... osoitti lekurille mitä mieltä oli hänen tulostaan.. kun aita tuli vastaan huuto jatkui niinkauan kuin auto oli näkyvissä... vasta kun näköyhteys katosi, eläin rauhoittui, ja jatkoi syömistään, eipä tullut seurattua miten muut reagoivat.. tuo huutosuoli vei kaiken huomion.... Mitä tapahtui kun lekuri lähti, ei ole muistikuvaa.... mutta jos joku sanoo ettei lehmällä ole tunteita tai hermoja niitä löytyy... ja osaavat protestoidakin.. miksi eläinlääkärin autolle.... olsko lekuri tehnyt jotain josta eläin ei pitänyt... ja pisti " korvan taakse"
VastaaPoista