”On niin paljon
kiittämistä.
Mistä alkaisin
nyt, mistä?
Väistynyt et
viereltäni,
uskollinen
ystäväni.
Kuljit tuleen,
kuljit veteen,
kaikkeen, mitä
tuli eteen.
Kestit, vaikka
paljon muuttui,
vaikka näit sen,
mitä puuttui.
Jaksoit arjessa
ja työssä,
juhlassa ja
murheen yössä.
Katseesta jo
ainoastaan
tulit puolitiehen
vastaan.”
Anna-Mari
Kaskinen
Ystävien
läheisyys ja paljous on
yllättänyt.
Tavallisen arjen
pyöriessä on helppo
pitää ympärillään
olevia ihmisiä
komponentteina,
osina, jotka kuuluvat
elämään ja eivät
muutu.
Kunnes tulee se
päivä, kun mikään ei enää
olisi niin kuin
ennen.
Kaukanakin
olevasta ystävästä voi tulla
yhtäkkiä läheinen.
Ihmiset
ympärillämme ovat maagisella tavalla
löytäneet paikkansa kriisitilanteessa
ja tukeneet meitä tavoilla,
joita on vaikeata
sanoiksi pukea jälkeenpäin.
Yritän muistella
ja kuvailla tilanteita ja omistan
tämän
kirjoituksen kiitoksena kaikille teille,
jotka olette pitäneet
meidät ystävinänne.
Sydämestä lähtevä
kiitos Sinulle,
joka edelleen
lähetät kannustavan postikortin
viikoittain.
Löysit tavan
pysyä rinnallamme välimatkasta
huolimatta ja
saat meidät tuntemaan alun
dramaattisuuden
jälkeen, että emme ole yksin vaikka
tilanne onkin
rauhoittunut.
joka kysyt
perheenjäseniltämme, äideiltämme, isiltämme,
siskoiltamme,
mieheltäni ja muilta läheisiltämme,
miten he voivat.
He
ovat rinnallani tukemassa myrskyn silmässä
ja arvostavat
jokaista ajatusta jonka voivat saada.
Olet sanoillasi
valanut voimaa ja uskoa parantumiseeni.
Osoittamalla kiinnostustasi,
olet tukenut myös minua.
Kuulen aina ketkä
ovat kysyneet ja olen tuntenut,
miten tätä
taistelua käydään yhteisin voimin.
joka itse ehdotit
pyykinpesuapua.
Haet lakanapyykit
ja pyyhkeet ja tuot puhtaana takaisin.
Tunnen oloni
pahimmanlaatuiseksi Hollywood-rouvaksi
ja olen edelleen
otettu ja kiitollinen oma-aloitteisuudestasi.
Organisoiminen ja
tehtävien jakaminen kaikille, jotka ovat sanoneet:
”Kerro heti jos
on jotain mitä voi tehdä”,
vaatii selkeästi
ajattelevia aivoja ja voimia,
jotka riittävät arjen pyöritykseen.
Siellä en ole
ollut enää moniin kuukausiin.
joka lähetät
kannustusviestin joka ilta.
Odotan sanojasi,
ne ovat kantaneet niin monen yksinäisen
illan yli. Alussa
saamamme tuki oli niin suurta ja valtavaa,
hetkenä kun itse
ei vielä tajunnut mitään. Arvostan niin
sydämestäni sitä,
että et ole väistynyt viereltäni nyt kun
aikaa on kulunut
ja alan itse käsittelemään tapahtunutta
ja samaan aikaan
käyn jokapäiväistä taistelua sairauden
kanssa.
joka halusit
kirjoittaa meille postikortin.
Kortteja on
tullut yli 100 tähän mennessä.
Muista, että luen
niitä uudelleen ja uudelleen.
Ne merkitsevät
minulle tosi paljon.
joka olet
muistanut pientä tytärtämme paketeilla, värikynillä,
piirustusvihoilla,
haleilla, pusuilla, ajallasi.
joka lähetät
kuvia kauniista näyttelijöistä ilman hiuksia
ja sanot, että
”minua on aina kiehtoneet lyhythiuksiset naiset,
sinusta tulee
vielä söpömpi kuin näistä”.
joka olet kerta
toisensa jälkeen tehnyt ruokaa perheelleni ja
tuonut niitä
oma-aloitteisesti pikkuisissa purkeissa.
Välillä
isoissakin.
Rakkauden määrää
on vaikeata olla tuntematta.
joka olet
uskontokunnastasi huolimatta sanonut
muistavasi meitä
rukouksissasi.
Ilman
ajatuksianne ja lähettämiänne rukouksia emme olisi
tässä. Se rauha
ja voima jonka olemme tunteneet, ei ole
inhimillisistä
voimista lähtevää.
joka ymmärtää
minua niin kuin vain Äiti voi ymmärtää.
Hyväksyt
ajatukseni, sanot että se on normaalia.
Saat minut
löytämään itsestäni sen, joka todella olen –
en sitä miksi
sairaus välillä yrittää minua muovata.
Itket ja naurat
kanssani,
et pelkää kysyä
miten oikeasti voin,
etkä pelkää kuulla
vastausta.
joka ylität omat
pelkosi ja ajatuksesi,
otat meihin
yhteyttä vain sanoaksesi,
että olet
ajatellut meitä.
Olemme olleet
aivan yhtä sanattomia
kuin kaikki
muutkin.
joka alusta saakka sanoit, että tulisin selviämään.
Olet ollut rinnallani niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin,
vankkana tukena synkkinä iltoina ja pelottavina päivinä.
Yllä kuvailen vain pientä osaa kaikesta siitä mitä olemme kokeneet.
En voi muuta kuin sanoin yrittää kuvailla sydämessäni olevaa
kiitollisuutta ja toivoa, että ymmärrät miten suuri osa
Sinulla on ollut elämässämme ja selviämisessäni.
Selviytymiseeni tähän saakka on vaikuttanut
hyvin vahvasti kaikki se tuki ja rakkaus mitä minä ja
läheiseni olemme saaneet kohdata.
Tämänpäiväiset
ajatukseni päätyvät lainaukseen
englantilaisen John Donnen runosta:
”No man is an
island.”
John Donne
(1572-1631)
Emme ole
toisistamme riippumattomia saaria,
vaan toisistamme riippuvaisia olentoja.
Kiitos siitä,
että luit loppuun saakka.
Se tuo minulle
voimia jatkaa kirjoittamista
uusista tavoista
selvitä silloinkin kun kaikki
näyttää menevän
päinvastaiseen suuntaan.
Nähdään!
-Smoothielli-
Olet rakas! <3
VastaaPoistaSamoin Eeva-Leena!
PoistaValon Soturi aloitettu jälleen alusta...
Olen ajatellut sua paljon!
<3
<3
VastaaPoista<3 Pylly vasten pyllyä Pum PUM! <8
PoistaOlen samaa mieltä kanssasi! Rakkautta ja voimia! / Milka
VastaaPoistaKiitos Milka!
PoistaSamoin sinulle,
lämpimiä ajatuksia,
rakkautta ja kaikkea
sitä, mitä tänään tarvitset!