Surukseni joudun tunnustamaan, että en itse enää istu
näppäimistön äärellä, vaan elämäni Rakkaus on joutunut avaamaan punaisen
kirjan, johon olen kirjannut asioita ja toiveita tilanteessa, kun se mitä
pelkäsimme, on tapahtunut.
Kamppailu elämästäni on päättynyt. Olen iloinen että olitte
elämässäni virtuaalisin kosketuksin ja että halusitte antaa tukenne &
aikanne joka oli niin jännittävä.
Elämä on täynnä yllätyksiä ja seikkailuja niitä haluaville.
Olisin mielelläni jatkanut niitä ja täyttänyt tavoitteeni 100:sta tavasta
selvitä. Jutut päättyvät kuitenkin nyt tähän tekstiin. Toivon että rakas
mieheni ja pieni tyttäremme saisivat tuntea sen lämmön ja huolenpidon, jonka
itse olen kokenut saamieni kommenttien ja viestienne välityksellä.
Nyt on syksy, ja kultaiset linnut
lentävät kaikki kotiin sinisen veden yli;
rannalla istuen tuijotan syksyn koruja,
ja hyvästely humisee puissa.
Hyvästely on suuri, ero edessä,
mutta jälleennäkeminen on varma.
Siksi on uni kevyt, kun nukahdan,
käsi pään alla.
Edith Södergran
Me näemme vielä!
-Smoothielli-
