31. Voimaa muistoista

Vuosi on 2003.

10 vuotta sitten 20-vuotiaana, matkani suuntautui Ahvenanmaan saaristoon ja pikkuiselle saarelle, jossa koin elämäni onnellisimman kesän.

Tein töitä työkseni.
Harrastuksekseni.
Huvikseni.
Koska ei ollut muutakaan tekemistä.

Pieni majatalo tarjosi mahdollisuuksia niihin tarttuvalle. Tarjoilija, siivooja, baarimikko, yhteislaulujen vetäjä - asiakkaita Suomesta ja Ruotsista.

Hymy kuplii sisälläni kun muistelen miten hiki nousi pintaan kun pihaan saapui ruotsalaisilla rekkareilla varustettu bussi. Ei vain yksi tai kaksi ruotsia puhuvaa - vaan 50 iloista eläkeläistä josta jokainen on vastauksia vailla.

Piilouduin erään kerran siivouskomeroon.
Istuin siellä hetken aikaa ja odotin että joku työkavereistani tekisi työnsä sillä aikaa kun minä en tehnyt.

Sitten päätin, että yksi maailman kielistä ei minua enää ikinä saisi änkemään itseäni hikisiltä mopeilta haisevaan komeroon vaan nyt selviäisin kouluruotsillani.

Ihmistulva oli illalla konsertin jälkeen juuri sopivan meluista.

Pärjäsin hyvin hymyilemällä niin paljon kuin ehdin ja sanomalla tosi kovaan ääneen: tack så mycket ja vassokuu.

Sitten tulee naisasiakas joka ihmettelee mitä tilaamalleen ruoalle oli tapahtunut.

Minä siihen:
-Det är i en ugn. (Se on yhdessä uunissa).

Johon hän:
-Den är i ugnen. (Se on uunissa).

Hikisten moppien seura tuntui yhtäkkiä armahtavammalta mutta en antanut periksi.

Sinä kesänä tapahtui ihania voimaannuttavia asioita ja saman syksynä jatkui matkani Ruotsin puolelle.

Käytin kesän ajan Elisabeth Ardenin Green Tea hajuvettä ja sain muutama viikko sitten samaisen suihkugeelin.

Tuoksun välityksellä tulvahti mieleeni kaikkea positiivista ja vahvaa, aurinkoa, energiaa, onnellisuutta!

Jaan kanssanne kuvan, jota kohti itse olen toivomani mukaan matkalla - vahvaa ja tervettä, elinvoimaista kehoa!

3 kk kontrollin tuloksista:
Luuydin on puhdas!
Jee!
Tällä hetkellä!
Lepäävinä piiloutuvat leukemiasolut näyttävät kehon puolustusjärjestelmälle kantasoluilta (sitä ei voi tietää onko minulla niitä), jotka voivat yhtäkkiä taas aktivoitua ja tauti on tullut takaisin.

Mutta - ensimmäinen virstanpylväs on takana - 3kk - ja kohti seuraavaa menossa - puolivuotistarkastusta!

Hajuveden tuoksut sieluissa -
kesän aurinko iholla ja
toivo kirkkaana sydämessä
toivotan teille kaikille kaikkea parasta!

Nähdään taas!

-Smoothielli-

30. Nauti hetkistä

Tommy Tabermannia lainaten:

"Lennä, lennä
hetken tulinen lintu
Tee pesä pilvien väliin
Sitä se onni on,
ettei hetkeen katso taakseen
eikä eteen."

Tommy Tabermann


Yksi suurimmista taidoista, joita pieni ihminen
voi harjoittaa, on hetkessä eläminen.
Välillä aivan valtavan haasteellista, mutta olen
jotenkin tajunnut, että se on ainoa tapa selvitä
tästä touhusta. Aika menee eteenpäin, se ei pysähdy,
vaikka se siltä välillä tuntuukin - ja ainoa tapa
hengailla elämässään mukana on uskaltaa elää sitä.

Juuri nyt.

Kaikki hetket, päivät ja kaudet, eivät ole nautittavia.
Mutta Hetki voi olla hyvinkin lyhyt ja ohimenevä,
kun siitä on nauttinut ja voimat ovat kasvaneet.

Itse olen nauttinut 3 kk luuydinsirron jälkeisestä
elämästä.

Viime viikolla minulle tehtiin (toivottavasti) viimeinen
luuydinkoe ja lääkärin kysyessä koetta tehdessään,
että miltä tuntuu, vastasin: "Tää on aika kivaa!"
Kivan siitä teki pienen pieni toivo siitä, että se olisi
kohdallani viimeinen ja olisin jonain päivänä terve ja
luuydin vähemmän kiinnostava.

Kaksi viikkoa sitten minulta otettiin pois CVK,
keskuslaskimokatetri ja haavojen parannuttua
pääsin ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen kylpemään!

Voi sitä onnen ja vaahdon määrää!
(Ruotsissa ei ole saunoja muissa kuin suomalaisten rakentamissa
omakotitaloissa...)

Nautin pienistä hetkistä pikkuisen palleromme kanssa, joka
täyttää 4 vuotta vuoden alussa. Miten aika vierähtääkään.

Siitä, miten hiukseni ovat alkaneet kasvaa - nyt jo sentin
pituinen tynkä päässä.
Tyttömme hieroo päätäni ja sanoo:
- Hyvä hyvä, se jatsaa tasvaa!

Elämä ei ole aina nautittavaa,
joskus tökkii maan  perusteellisesti.

Limakalvoillani riehuva solujenvälinen taisto (hylkimisreaktiota),
joka johtaa erilaisiin oireisiin: makuaistin muuttumiseen,
suussa valkoinen peite, aivan kuin virkattua pitsiliinaa nieluun saakka,
ja muut asiat eivät nyt ole ehkä maailman superhauskimpia juttuja -
mutta minulle tärkeitä merkkejä siitä - että ELÄN!

Tuskin enää edes muistan, miltä arki, jossa päänsärky oli rasittavin
fyysinen oire, tuntui.

Joten - sitä ei taas voi muuta kuin yrittää tehdä parhaansa ja antaa
mennä elämän mukana, minne ikinä se viekään.

Pentti Hietanen on osa lapsuuteni musiikkimuistoja kesäisiltä
oopperajuhlilta ja valitsin sanojen vuoksi hänen laulamaan laulun,
Paljon sanomatta jää.



Paljon sanomatta jää
Musiikki & Sanoitus: Jukka Kuoppamäki

"Paljon sanomatta jää, kun harvoin tavataan, mitä kaikkea mä yksin mietinkään.
Kiire on, me tuskin katsein toista kosketaan, voi jos ajan saisi kerran riittämään!
Liian nopeasti kaikki aina ohi on, sinä lähdet, yksin jään, onneton.
Yhden päivän kokonaan sinun kanssasi jos saan, mitään muuta niin toivo mä en.
Sanat hellät kaikki nuo takaisin mä kutsun luo, kaikki nuo, joita toistan kaivaten.

Sua ajattelen usein, kun en unta saa, mitä kaikkea sun kanssas tekisin.
Vaan kun saavut, eroa jo pelkään tulevaa, osaa olla en mä niinkuin halusin.
Tuskin tuntea sut hetken ehdin lähelläin, kun jo poissa olet taas, ystäväin.
Yhden viikon kokonaan sinun kanssasi jos saan, mitään muuta niin toivo mä en.
Sanat hellät kaikki nuo takaisin mä kutsun luo, kaikki nuo, joita toistan kaivaten.

Milloin sanoin sulle, että sua rakastan? Liian kauan siitä taas vaikenin.
Milloin viimeksi mä kerroin, kuinka odotan kerta kerran jälkeen sua takaisin?
Milloin puhuin sulle siitä, miten tärkeää sinun kanssasi on elää elämää?
Yhden vuoden kokonaan sinun kanssasi jos saan, mitään muuta niin toivo mä en.
Sanat hellät kaikki nuo takaisin mä kutsun luo, kaikki nuo, joita toistan kaivaten.

Yhden koko elämän tämän toivon kestävän, mitään muuta niin toivo mä en.
Sanat hellät kaikki nuo aina tulla voisi luo, sanat nuo, sanat rakkauden."


Nähdään taas!
 
-Smoothielli-

29. Musiikki: Hanki tunnari, osa 2

Joskus sitä tarvii mantran päähän.
Ilman että sitä edes itse tajuaa.

Onneksi on joku, joka tajuaa ja
lähettää sähköpostilla:
"Hei, tässä tämä sulle",
ja muuta ei tarvita.


Nähdään taas!


-Smoothielli-


Soul Captain band - Taistelun arvoinen

29. Musiikki: Hanki tunnari, osa 1

Musiikin voima.
Valtava.
Ratkaiseva.

Taistelutahtoon,
tai tahdottomuuteen vaikuttava.

Taiteenlajeista tutkituin.

Siskoni ollessa mukanani sairaalassa saadessani
luuydinsiirron, aloitti hän päivämme aina soittamalla
korvaani Kuningasidean - Enemmän duoo ku sooloo.

Joka aamu.
Puhelimeni kautta.

Loppukuusta alkoi gigat loppumaan liittymästä ja
lataaminen kävi hitaammaksi ja hitaammaksi ja
jännättiin että kuullaanko edes alkusäveliä.
Jollain kummalla saatiin aina kuultua seuraavat sanat,
juuri riittävät selvittämään uuden päivän haasteet:

"Sisko älä luovuta vielä
Me ollaan vihdoin oikeella tiellä
Matka on pitkä ja kivinen
Mutta älä pelkää
Mä otan sut vaikka reppuselkään
Ja puolet sun huolistasi kannan
Säkin tekisit mulle niin
Älä luovuta vielä
Älä anna uskoasi ihmisiin
Vielä tulee muutokset murheisiin."


Välillä laulu itketti,
välillä nauratti,
mutta eniten se puistatti nyrkkiä syövälle,
potki luuytimen uutta alkua vauhtiin ja
kasvatti rakkautta elämään.


Olen saanut tässä matkan varrella arvokkaita tunnareita
lahjaksi päähäni soimaan ja haluan omistaa musiikille
kokonaisen alalajin ja pysähtyä kunnioittamaan sitä
osasyyllisenä siihen, että olen täällä kirjoittelemassa...


Nähdään taas!


- Smoothielli -


ps. Ja tuossa alhaalla liitettynä
Kuningasidea, Enemmän duoo ku sooloo

28. Elämän pienistä iloista

Ei, en ole kokenut minkään maailman herätystä sen suhteen, että:

"Oooo, kyllä olen tyhmä kun en ole arvostanut elämää ennen tätä" tai

"Tästä eteenpäin nautin jokaisesta pienestä hetkestä" tai

"En enää ikinä valita pikkuasioista".

Olen ollut hyvin kiitollinen elämästäni, siitä että löysin rinnalleni ihmisen elämää jakamaan, sain maailman kauneimman tyttären joka saa sydämeni sekä repeämään ilosta, onnesta, ylpeydestä että huolesta yhtä aikaa.

Olen kiitollinen siitä, että elämän heittäessä minut Ruotsiin, olen oppinut puhumaan ruotsia niin että sain töitä.

Ihan lapsellisen paljon siitä että kerran yhden halpakaupan alennusmyynnistä löysin korun joka on Aina kaulassani tiukoissa tilanteissa.

Siitä miten kaikesta on aina selvitty,
miten elämä on kantanut vaikeuksien yli.

Herätykseni koin 12-vuotiaana kun sisareni sairastui vakavasti ja sitä seuranneiden vuosien aikana omaisen avuttomassa roolissa rustasin sieluuni sanoja ja selviytymiskeinoja aiheista, joista muut tekisivät vuosien jälkeen sisustustauluja koteihinsa.

Kyse ei ole siitä, että olisi joskus ottanut terveyden itsestäänselvyytenä.

Kyse on ennemminkin siitä, että sitä ei kuitenkaan millään voinut kuvitella, miten nopeasti ja miten vähällä elämän - ihan koko elämän - voisi menettää.

Miten pieni virhe systeemissä pilaa koko homman.

Siinä vaiheessa sitä vaan nöyränä tyttönä
toivottaa tervetulleeksi tunteet, jotka astuvat esiin sielun sopukoista, tuntiessaan miten keho pettää, heikkenee, arvot laskevat - voimat vähenevät:
viha ja pettymys siitä, että elämä jäisikin näin lyhyeksi.

Miten en saisikaan nauttia elämän pienistä iloista, tyttäreni kasvun seuraamisesta, hetkistä mieheni kanssa, aamukahvista, pehmoisista villasukista.

Pianonsoitosta, kynttilänsytyttämisestä - kaikesta siitä kauniista josta elämä koostuu.

Nautin edelleen syksyn pimeydestä, myrskytuulista, välillä kokemistani kehollisista epämukavuuksista - juuri tällä hetkellä ne ovat merkkeinä siitä että elän.

Kaksi viikkoa jäljellä luuydinsiirron jälkeiseen 3 kk kontrolliin.

Se tarkoittaa käytännössä sitä, että 1/4 vuodesta on takanapäin, selvitettynä ja elossa.

Se on yksi suurimmista iloni aiheista tällä hetkellä! Sen lisäksi, että olen voimistunut niin hyvin, että jaksan viettää paljon aikaa tylleröni kanssa.

Ne täyttävät sydämeni ilolla ja hyvät energiat kehossa eivät varmasti koskaan ole haitaksi!

Kaikkea kaunista ja hyvää Sinulle juuri tähän hetkeen toivoen...


...nähdään taas!


-Smoothielli-