kauniissa paketeissa.
Tämä saippuapullo kuvaa ensimmäisiä askeleitani
kohti elävien kirjoja.
odottamassa lääkkeitäni mieheni kanssa,
kun huomaan hyllyllä notkuvat käsisaippuat ja rasvat.
Sielussani olevat valtavat kauneudenaukot täyttyivät lämpimällä tunteella.
Kaunis, yksinkertainen, hassulla - oikeastaan aivan turhalla -
mutta niin kauniilla tupsulla koristeltu käsisaippuapullo.
Mieheni osti sen minulle ja se oli paljaaksi kuoritun elämäni
ensimmäinen fyysinen osoitus siitä, että vielä elin.
Minulla oli kädet, jota pystyin pesemään.
Minulla oli silmät, joilla pystyin näkemään.
Oli vapauttavaa ja eheyttävää,
että pystyin tuntemaan samaa kauneudentarvetta
kuin mitä "edellisessäkin" elämässäni olin tuntenut!
Ihailin pulloa jonkin aikaa käyttämättä sitä.
Siitä tuli jollain tavalla liian tärkeä esine sen vuoksi mitä se edusti.
Sitten mietin uudelleen.
Miksi en käyttäisi sitä nyt, kun siitä voin nauttia?
Enkö juuri minä ole oppinut, että elämästä kannattaa nauttia nyt -
juuri nyt, kun elän.
Päärynäntuoksuista käsisaippuaa.
Juuri tänään ja huomenna ja niin kauan kuin sitä riittää.
Uskon, että pienillä asioilla on suuri merkitys kokonaisuudessa.
Olipa se saippua tai tupsu pullossa.
Nautitaan kauniista, pienistä asioista tänään!
Nähdään taas!
-Smoothielli-
