Elämme yhteiskunnassa jota pyörittää aika.
Ja raha.
Tuntuu että kaikilla on koko ajan kiire
Uutiset ja tiedot maailmalta, tärkeät tai turhat,
tavoittavat meidät muutamassa sekunnissa.
Hyvin harva ihminen kulkee kadulla pitämättä
maailmaa pienoiskoossa taskussaan tai laukussaan.
Sille on olemassa yksi sana:
stressiyhteiskunta.
Stressiyhteiskunta ympäröi meitä kaikkia.
Johtaen erilaisiin oireisiin.
Sairauksiin.
Uskon, että jokapäiväinen hiljentyminen on avainasemassa
kaikesta tästä selviämiseen.
Uskon myös, että meidän kaikkien on tietoisesti tehtävä työtä
löytääksemme tavan selvitä elämästä stressiyhteiskunnassamme.
Esimerkiksi ajankäyttö ja tietotekniikka -
annanko tietotekniikan kehityksen työntää minua vauhdilla eteenpäin
vai hallitsenko minä edelleen aikaani?
Pystyisinkö olemaan kuukauden ilman Facebookia?
Onko minulla joka päivä hetki itselleni, että voin koota
rauhassa ajatukseni ja löytää rauhan arjen keskellä?
Ilman puhelimen pirinää tai TV:n mölinää?
Psykologit ja terapeutit kohtaavat arjessaan nettiriippuvuudesta
kärsiviä ihmisiä. Vaikka emme olisikaan sairaalloisen
riippuvaisia netissä olemisesta, voi välillä olla hyvä miettiä
mistä elämän palaset koostuvat.
Uskon keskittymisen ja tietoisen oman hiljaisen hetken hakemisen
olevan hyvin tärkeällä sijalla meille kaikille.
Etenkin jos ajatukset ovat pyörremyrskyn kourissa typerien
diagnoosien ja sairauksien takia. Tai muuten vain tämän elämän
vuoksi.
Joten tässä tehtävä meille kaikille -
tee joka päivä puoli tuntia jotain, josta todella pidät, nautit ja
josta saat puhdasta energiaa, iloa ja voimaa kehoosi.
Puoli tuntia?
Sehän on hirveän pitkä aika.
Joka päivä?
Kyllä.
Aloitetaan harjoittelu tällä rentoutusvideolla joka on kuvattu
Australian metsissä.
Minä saan etenkin voimaa puiden välissä pilkahtavasta
auringosta.
Ja hei.
Se kestää 3:25 minuuttia.
Pystyt siihen.
Muista.
Joka päivä.
Ainakin hetki itsellesi.
Tee vaihtokauppa vaikka TV:n katsomisen
tai Facebook-päivitysten lukemisten kanssa.
Puoli tuntia ei yhtäkkiä olekaan enää pitkä aika.
Nähdään taas!
-Smoothielli-
Luonnon äänet... voiko rauhoittavampaa olla.. ja veden solina.. huipensi kaiken.... Totta turiset tyttökulta, liian vähän kiinnitetään aikaa omaan hyvinvointiin.... tietenkin tilanteet vaihtelee.. toisinaan on muka " kiire " saunan lämmitykseen.... mutta tosiasia on kuitenkin, että yietotekniikalla on oma paikkansa elämässämme, kunhan se ei vie liikaa aikaa.... (tuntui pisto jossain) elämässämme.....
VastaaPoistasamoin puhelimen kanssa. . . jos et heti ekaan hälyääneen vastaa, tai toiseen . . katkaistaan yhteys, ja kun soitat takaisin.. motkotus kuuluu..." kun sua ei saa ikinä kiinni...." on se joskus niin kovin hauskaa . . .kiitos kun jaksat kirjoittaa . . . pappa
Kiitos tästä Helmikirjoituksesta! Niin ajankohtainen ja sovellettava. Mikä vastakohta kiireelle onkaan tuo rauhoittavan kaunis video australian metsästä. Aivan kuin olisi hetken itsekin viivähtänyt tuolla metsässä. Miten kaunista vihreyttä ja hassuja pieniä yksityiskohtia. Kuten se ruskea sieni vinosti paikassaan, kiven päällä naurua lehtien muodossa, ihan piti henkäistä syvään, ja kuunnella sulosävelisiä lintujen ääniä, mikä aina rauhoittaa.
VastaaPoistaJoskus on hyvä mennä yli kipurajan. Pistää puhelin kiinni, vaikka sen sisältö kuinka kiinnostaa. Sen jälkeen -huomenna- voi onnitella itseään. "Kestin vaikka koville otti". Ehkä se on seuraavan kerran helpompaa, ja siitä jopa nauttii.
Kokeilen ehdottamaasi konstia. Puoli tuntia päivässä, nauttia. Vaikka kahvia juoden kauniista kupista, katsellen ja kuunnellen elämän ääniä keväästä. Alkaen tänään.
Voimia sinulle rakas kirjailija. Ajatuksesi ovat lempeitä ja jaloja.
Rakkaudella fanisi Lizsis ;)
Sinä olet upea ihminen. Auringonpaistetta ja voimaa ja iloa elämääsi. Ja kiitos kannustavista kirjoituksista.
VastaaPoista