Sairastuessa sitä tömpsähtää kaikkien rajojen -
etenkin mukavuusrajojen ulkopuolelle.
Mukavuusrajat tarkoittavat maailmassani sitä,
että ihminen tuntee hallitsevansa elämäänsä,
tietävänsä mitä huomenna pitäisi tapahtuman -
yksinkertaisesti - on jollain tavalla tuudittautuneessa
tilassa normaalin elämän keskellä.
Mukavuusrajojen sisäpuolella eläminen on turvallista
ja haluttavaakin.
Elämäni mukavuusrajojen ulkopuolella on venähtänyt
pidemmäksi ajaksi kuin mitä osasin edes kuvitella.
Tietämättömyyttä tulevaisuudesta.
Sitä tunnetta kun muut ennustavat tulevaisuuttasi
kokeiden perusteella.
Minä olen yrittänyt siirtyä mukavuusrajojen sisäpuolelle
tekemällä asioita, jotka ovat pelottavia.
Esimerkiksi: leikkimällä blondia - uskaltamalla itseni
unohtaa sairauden ja nauttivan elämästä.
Alla oleva linkki on esimerkki toisesta ihmisestä joka on
mielestäni hyvin rohkea ja esimerkki meille monille.
Minua itkettää joka kerta kun näen sen.
Yöpöydälläni on kasa kortteja, joihin siskoni on kirjoittanut
voimauttavia runoja.
Jaan teidän kanssa yhden niistä,
runon, jota lähes joka aamu luen ja hoen itselleni:
"Uusia maita ei voi löytää,
jollei suostu kadottamaan
rantaa näkyvistään
hyvin pitkäksi aikaa."
André Gide
Nähdään taas!
-Smoothielli-
Kiitos taas sun mietteistä <3 Veikkaanpa että sulla näiden ajatustenkin kirjaaminen joinakin päivinä ylittää mukavuusrajat. Ehkä joskus olisi mukavampi vaan olla hiljaa ja unohtaa, olla passiivinen.
VastaaPoistaMuistan hyvin yhden mielenkiintoisen ajatuksen mukavuusrajoista. Jos pysyy aina mukavuusrajojen sisäpuolella, mukavuusalue pienenee koko ajan. Jos taas on valmis (tai joutuu...) astumaan ulos mukavuusalueelta, mukavuusalue laajenee.
Vaikka sairaudessa ei ole yhtään mitään mukavaa, niin eipä ainakaan tämän teorian mukaan pienene tuo sun mukavuusalue.
Paljon voimia ja positiivisia ajatuksia. Olet meillä paljon mielessä! <3
Kiitos taas kirjoituksestasi, ja tuosta linkistä. Minuakin itketti!
VastaaPoistaSinä olet kyllä kekseliäs tyttö. :-)
Uskomatonta, mitä suurta rohkeutta mielen ihmeellisistä maisemista voikaan löytyä.
"Siellä on voimaa kun pienessä kylässä", niin kuin isäni tapasi sanoa, tosin aivan jostain muusta asiasta, mutta mielestäni se sopii nyt hyvin myös tähän yhteyteen.
On hienoa, että saat mielesi askartelemaan positiivareissa eli blondiudessa.
Uskonpa että se on ruokaa mukavuusrajojen soluille. Ne ehkä hymyilevät ja pikkuhiljaa unohtavat todellisuuden. Ovat taistossa mukana.
Olet hieno, urhea, ihmeellinen, rakastettava, lämpimällä sydämellä ja huumorinkukka silla -vaikeuksienkin keskellä- varustettu ystävä, jota ei ihan heti nujerreta, vaikka vaikeus-eli tauti- koittaa kuinka vääntää toiseen suuntaan. Nyrkkiä heristäen sille- Täältä tullaan elämä!!!
Parasta voimaa toivoen, rakkaudella:
Lizsis
Voimia ja pirteää mieltä edelleen :)!
VastaaPoistaKuulepas, sä olet sellainen superpakkaus, että saat levitettyä nuo mukavuusrajat niin laajalle, että sulla on vielä mukavampaa kuin kaikilla meillä yhteensä :D En epäile sitä hetkeäkään!
VastaaPoistaJa pidä tarpeen vaatiessa blondi-päivien seassa punapää-päivä ja ole tulta ja tappuraa!
Halauksia ja auringonpaistetta/ Anna S.