50. Katso taaksepäin!

Liseberg

Kesä 2013

Huvipuistossa omin eväin -

immuunisuoja-arvot alhaiset,

mutta käsidesipullot ovat näpsäköitä

ja mieluummin syön kotonatehdyn salaatin 

kuin jossain epämääräisessa kesän lämmössä 

lilluneen luomuksen.

 

Leukemia saatu remissioon. 

Luuydinsiirto olisi edessä,

jos luovuttaja vain löytyisi.

 

Tässä vaiheessa tiesimme vain, että

  kukaan sisaruksistani

ei sopisi luovuttajana.

Myöskään ei kukaan Ruotsin rekisteristä.

Löytyisikö Euroopan kesästä 

joku sopiva?

Lopulta löytyi.

 

26-vuotias saksalainen mies, 

jota kuvaillaan täydelliseksi luovuttajana.

Varastamme kesän aikana hetkiä perheenä.

Rannalla, saaristossa, kaupungilla - 

missä tahansa pystyin pysymään kaukana

ihmisjoukkioista ja tartunnoista.

Muistan se vapauden tunteen, 

kun istuin paikallisessa "tukkijoessa".

Kastuin kyllä niin maan perusteellisesti.

Karjuin kuin kakara kädet ylhäällä alamäissä!

Hetkeen aikaan en edes nähnyt mitään.

Mutta tunsin.

 

Elin.

 

Myöhäinen syksy 2013 

 

 Luuydinsiirron jälkeen kotona. 

Pyysin isääni ottamaan kuvan 

tytöstämme ja minusta. 

Jalat olivat jo alkaneet kantaa 

ja halusin itseni muistavan, 

että en koskaan unohtaisi 

mistä olemme perheenä nousseet. 

 

Olin saanut mieheltäni 3kk - 

selviytymislahjan luuydinsiirrosta, 

sormukset sormissani

 oli manifestaatio ja merkki minulle siitä,

että minun selviytymiseeni voisi taas voisi luottaa.

Jos minuun kannatti inventoida - 

saisin lisävoimaa taistella. 

Seuraava virstanpylväs olisi maailmassani 6 kk.

Omia pieniä onnistumisenhetkiä juhlin joka päivä.

 

 6kk selviytymisen kunniaksi menisimme

syömään isot katkarapuleivät valtavaan 

lähellä olevaan hotellin. 

 

6 kk siirrosta voisi immunisuojani niin

kypsä että se kestäisi hotellin hissillä ylimpään kerrokseen,

ravintolaympäristön salaatit, 

majoneesit ja ne -

katkaravut!

 

 

Kevät 2014

 

"Kun sinulla on tiukka paikka ja kaikki menee pieleen, 

ja juuri kun sinusta tuntuu, ettet jaksa enää hetkeäkään, 

niin älä vain luovuta - 

koska vuorovesi on juuri silloin kääntymässä." 

Harriet Beecher Stoower 

 

Ystävänpäivänä 2014 kamppailuni 

tilastotietoja vastaan alkoi uudelleen. 

 

Olin 5 viikkoa 6 kk:n tavoitteestani.

Olin saanut sekää akuuttia- että kroonista

hylkimisreaktiota (uudet solut toimivat toisin

sanoen niin hyvin kuin voisivat toimia), 

kaikki arvot olivat niin hyviä kuin

pystyivät olemaan - silti tunsin, kuten

"Takaisku":ssa kuvailin, että joku

on alkanut menemään väärään suuntaan.

Ei nyt.

Ei 6 kuukauden sisällä siirrosta.

Olin miettinyt, 

mistä saisin voimaa jos

syöpä uusiutuisi.

 

Nyt tiedän sen - 

aivan sieltä mistä viimekin vuonna:

Rauhan lähteestä.

 

 

Otti niin päästä.

Jotain olisi tehtävä.

 

Puettiin hienot vaatteet päälle 

ja lähdettiin ystäväperheen 

kanssa kreikkalaiseen syömään. 

 

Olin elossa juuri nyt ja 

hoidot alkaisivat maanantaina.

 

 

Sitten en tiedä, kuinka oikeassa Beecher Stowe on.

Mutta minun on niin vaikeata antaa periksi.

 

 

 

 

"Uusia maita ei voi löytää, 

jollei suostu kadottamaan 

rantaa näkyvistään hyvin pitkäksi aikaa." 

André Gide 

 

Miten voin nyt? 

Kuva on kahden viikon takaa... 

jaksoin leikkipuistoon pikkuruisemme kanssa. 

Juuri tällä hetkellä en jaksa..

 

Olen mielessäni kirjoittanut tätä blogia pala kerrallaan -

valinnut kuvat ja tekstit mielessäni vähän kerrallaan. 

 

 

Kotona käy erikoissairaanhoito - 

eli minun ei tarvitse enää yrittää kokeisiin ja hoitoihin

sairaalaan, vaan olen kuin mikäkin luksusrouva Rivieralta - 

kaikki apu on puhelinsoiton päässä. 

 

  Yritän murehtia vähemmän tulevaisuutta - johon en niin 

paljoakaan voi vaikuttaa ja nauttia

elämästä - johon pystyt vaikuttaa juuri nyt.  

 

 

-Smoothielli

 

Nähdään taas!