11. Lehmän hermoista – hetki kerrallaan

”Hetki kerrallaan -

se riittää!

Voima ja rauha

kasvaa sielussasi.”

-         Siskoni armain postikortissaan minulle

”Kyllä sulla on lehmän hermot”, sanoi äitini
tänä aamuna puhelimessa kertoessani

edellispäivän dramatiikasta sairaalassa.

Nauratti.

Näin itseni vihreän pellon reunalla mussuttamassa

heinää rauhallisena, poseeraten kameralle

turkki sileäksi suittuna, vaaleanpunainen häntä

heiluen.

Mietin hänen sanojaan.

Lehmällä sanotaan olevan hyvät hermot,

mutta mistä sanonta tulee?

Saako lehmän ulkoinen rauhallisuus –

sontakärpästen pureutumisesta nahkaan,

autojen äänistä,

toisten lehmien valittavista ammuu-karjahduksista

tai uusien lypsykoneiden surinasta huolimatta,

meidät uskomaan, että lehmät ovat esikuviksemme

sopivia rautahermoisia olioita?

Markku Kulmala kirjoittaa aiheesta seuraavasti

eteläpohjalaisessa Ilkka-lehdessä 8/6 2010:

”Ei lehmällä mitään lehmän hermoja ole.

Se vasta kaavoihinsa kangistunut ja säikky otus onkin.

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n sivuilta selviää,

että näennäisen rauhallisena möllöttävä lehmä

havainnoi ympäristöään kaikilla mahdollisilla aisteillaan.

Lehmän ei tarvitse edes käännellä päätään,

sillä se näkee melkein 360 astetta.

Pieni katvealue on hännän kohdalla.

Sitä voi siis verrata farmariautoon,

jonka takaikkuna on likainen.

Lehmän kuulema taajuusalue on paljon laajempi kuin ihmisellä.

Huutavat ja viheltävät ihmiset aiheuttavat lehmälle stressiä,

joka laskee maidontuotantoa.

Monissa navetoissa pauhaa isännän tai emännän ratoksi radio aamuin illoin.

Voi vain kuvitella, kuinka ison vahingon

YleX:n käkättävät aamupojat ovat elinkeinolle tietämättään aiheuttaneet.

Lehmä pelkää myös kirkkaan ja varjon vaihtelua

ja paikkoja, jossa sitä on satutettu.

Pelko lisää adrenaliinin tuotantoa.

Tietääkö salamoitaan räpsivä salakuvaaja sen?

Ei tunne ekoileva cityihminen lehmän pelkoa tai ei siitä välitä.”

 

Ajatuksia herättäviä sanoja.

Se, että nuo massiiviset oliot eivät kauhusta

kankeina singahtele ympäri aitausta moottoriteiden varsilla,

on voinut saada meidät uskomaan, että lehmillä on hyvät hermot.

Hermojen kehittämisprosessi on ihmisen sisällä tapahtuvaa

hidasta muutostyötä.

Selviytymisprosessi ja henkeä uhkaavasta sairaudesta

selviäminen on loistava tapa kasvattaa hermojaan.

Ei myöskään vain loistava, vaan myös välttämätön.

Jos hermojenhallinta ei ole ennen tuottanut vaikeuksia,

on nyt loistava tilaisuus jatkaa ja kehitellä tapoja.

Jos hermot olleet heikolla ennen, on nyt aika aloittaa

alusta ja muuttaa ajattelutapaa.

Koen, että selviytymiseeni tähän saakka on vaikuttanut

tietoinen työskentely mielen hallinnan kanssa.

Mitä olen tehnyt?

1. Valitsen ajattelemani asiat

Yritän hallita mieltäni välttämällä kauhukuvien piirtämistä

mieleeni. Kuuntelen ja yritän ymmärtää kuulemani,

mutta sen jälkeen valita olla ajattelematta sellaista mitä ei vielä ole

tapahtunut.

2. Teen kaikkeni

Kun rehellisesti sydämessäni voin todeta tehneeni kaikkeni

mitä minä voin tehdä, yritän jättää asian sikseen, kunnes olen

saanut eteeni faktaa ja vastaukset sairaalahenkilökunnalta.

Sen jälkeen yritän taas tehdä kaikkeni ja luottaa siihen, että

he myös tekevät kaikkensa.

3. Kerron avoimesti peloistani

Juttelen useiden perheenjäsenieni kanssa päivittäin (onneksi meitä on monta!).

En jää kasvattelemaan pelkojani mieleeni aamuyön suden hetkeä varten,

vaan yritän löytää jokaiselle asialle paikan mielessäni.

Kun se on mappinsa löytänyt, en sitä sieltä enää kaiva

vasta kun on jälleen sen aika.

Sisareni on asian ytimessä kirjoittaessaan:

”Voima ja rauha

kasvaa sielussasi.”

Lehmän hermot eivät välttämättä kuitenkaan ole mitään haluamisen arvoista.

Ulkoinen rauhallisuus ei aina kerro kaikkea sisäisestä rauhallisuudesta.

Rauhallisuutta voi kerätä itseensä pienistä asioista.

Toivosta.

Saamastaan huolenpidosta.

Mustarastaan laulusta makuuhuoneen ikkunan alla.

Sain rakkaalta ystävältäni Edith Södergranin runokirjan

ollessani heikoimmillani.

Hän kuuluu niihin ihmisiin, joka näkee mahdollisuuksia vaikeimmissakin

tilanteissa ja tulee pääsemään vielä pitkälle niillä ja monilla muilla

taidoillaan.

Hänen minulle etukäteen valitsemansa runot nostivat

itsetuntoani ja valoivat uskoa ja rauhallisuutta lepattavaan sieluuni.

Tunsin pilkahduksen mahdollisuudesta kokea vielä asioita.

”IHMEELLINEN MERI

Kummalliset kalat liukuvat syvyydessä,

tuntemattomat kukat loistavat rannalla;

olen nähnyt punaista ja keltaista ja kaikki toiset värit –

mutta ihana meri on vaarallisin nähdä,

se herättää tulevien seikkailujen janon:

mitä on tapahtunut sadussa, on tapahtuva minullekin.”

-Edith Södergran

Missä tilanteessa tahansa Sinä olet elämässäsi,

muista –

seikkailut ovat vasta alkamassa.

Valitsen ajatella niin.

Nähdään taas!

-Smoothielli-