Näytetään tekstit, joissa on tunniste terve. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste terve. Näytä kaikki tekstit

maanantai 4. marraskuuta 2013

23. Ota apu vastaan

 
Pienen lapsen äidin sairastuminen on herättänyt monien halun
auttaa. Jopa tuntemattomien.

Saimme keväällä sairastuessani kymmeniä tekstiviestejä,
joiden sisältö oli enemmän tai vähemmän seuraava:


”Haluamme auttaa.”

”Kertokaa heti jos on jotain mitä voimme tehdä.”

”Olemme täällä teitä varten.”


Arvelin tarjousten olevan voimassa pidemmänkin ajan päästä,
joten kirjoitin ylös paperille kaikkien nimet jotka ovat apua
tarjonneet.
(Niin ettäs tiedätte - täältä voidaan tulla vieläkin kerjäämään apua… )

Hississä tapaamamme naapurit tarjoutuvat lapsenvahdiksi
vaikka keskellä yötä ja toivovat että kertoisimme heti, jos on
jotain mitä voisivat tehdä.

Ongelmana on kuitenkin se, että emme itsekään tienneet
missä apua tarvitsisimme.

Koko tilanne oli niin surrealistinen, ihmeellinen, hämmentävä,
vakava mutta kukaan ei ollut kuitenkaan kuollut – emme
yksinkertaisesti osanneet siinä sopassa sanoiksi kuvailla
mitä kukin olisi voinut tehdä.

Organisointi ja asioiden pyöritys olivat osa edellistä elämää.
Avuntarpeet saattoivat ponnahtaa esiin keskellä päivää kaikkien
ollessa töissä, keskellä yötä kaikkien nukkuessa tai muuten
vain suunnittelemattomaan aikaan.

Nyt on siis henkilökohtaisesti koettu se, 
miten häilyvässä tilassa elävänä 
on vaikeata suunnitella avuntarvetta.

Perusasiat, kuten syöminen, peseytyminen ja arjen pyöritys
pitäisi kuitenkin pyöriä.
Onneksi ympärillämme oli ihmisiä, jotka ottivat enemmän tai
vähemmän tilanteen haltuunsa.

Perheestämme tuli välillä monilukuinen siskojeni pyörittäessä
arkeamme. Erityisen huojentavaa on ollut se, että viisaat
ystävämme ovat konkreettisesti ehdottaneet mitä voisivat tehdä.

Joku kysyy suoraan:

”Mitä ruokaa voisin tehdä teille?”
- Jeee! Ruokaahan pitää joka päivä syödä ja arjessa
joka on enemmän tai vähemmän pirstaleina, ruoanlaitosta voi 
tulla valtava haaste. 
Olemme saaneet monelta rakkaalta ystävältämme apua
ruoanlaitossa, kotiruokaa kotiinkuljetettuna.
Luksusta.


Tai toinen, joka sanoo:
”Minulla on vapaapäivä keskiviikkona, voisin ottaa pikkuisen mukaani
ja lähteä ulos hänen kanssaan!”
- Miten virkistävää lapsellemme päästä pois kotoa jonkun toisen kanssa
ja ajatella hetki jotain ihan muuta.
Elektroluksusta. 


Tai niin kuin rakas ystävämme oli miettinyt, miten hän pystyisi
meitä auttaa ja ehdotti erikoislaatuista järjestelyä:

”Kerätkää lakanapyykkinne ja pyyhkeet ja minä haen ne pestäväksi
niin ei teidän tarvitse pestä isoja pyykkejä ja yrittää saada niitä kuivumaan
kerrostaloasunnossa.”
- Kuin kivi olisi tippunut pois sydämeltä – ja miten otettuja me olemme
edelleen saamastamme avusta.
überluksusta.



Joten – yksi syy siihen, että olemme perheenä selvinneet näinkin hyvin,
on se, että meillä on ollut paljon ihmisiä 
– ystäviä 
– perhettä 
– rakkaita – lähellä ja kaukaa
ympärillämme, jotka ovat halunneet ja joiden olemme antaneet
antaa apuaan.


Vaikeata kuvitella miten olisimme selvinneet ilman heitä.


Nähdään taas!


-Smoothielli-

perjantai 16. elokuuta 2013

7. Visualisoi voittosi


Näe itsesi seisomassa keskimmäisellä pallilla,
kädet ilmaa huitoen, kranssi pääsi päällä,
taustalla hurraa-huudot ja kannustavat aplodit!

Näe itsesi voittajana
ja olet ikään kuin jo voittanut.

Helppoa?
Ei.


Saan itse jatkuvasti voimaa rakkaan ystäväni lähettämästä
postikortista, jossa on seuraavat sanat:

"Toivo ei piileskele onnenapiloissa
tai päivänkakkaroiden terälehdillä.

Toivo on lujaa ja kestävää,

Se ei kuihdu,
vaan katsoo vastoinkäymisiä silmästä silmään ja kysyy:

-Oliko siinä tosiaan kaikki?"




 


Pidän sairautta eliittiurheilijan kuntoa ja
extreemilajien rohkeutta vaativana lajina.

Olen oppinut sen, että se mitä ajattelee, vaikuttaa kaikkeen.
Ajatusten ja mielen hallinta onkin yksi suurimmista haasteista.

Visualisoiminen sairauteni voittamisesta on auttanut minua selviämään
ja jatkamaan taistelua eteenpän.  Kerään voimia mielessäni näkyvästä
kuvasta itsestäni seisomassa vahvana ja elinvoimaisena kultamitali kaulassa!

Viereisellä pallilla näyttää muuten olevan vielä tilaa - 
oletko Sinä kenties siinä seisomassa omat haasteesi voittaneena?



Kaikkea parasta tähänkin päivääsi toivon,
nähdään taas!



-Smoothielli-